jannekejo Jos sosialismia arvioidaan kapitalismin arvomittareilla, tulokseksi tulee automaattisesti, että sosialismi toimii vain jos se ei eroa kapitalismista.

Tulonjaon epätasaisuus kapitalistisen ja sosialistisen yhteiskunnan vertailussa

Kapitalistisen maailman tulonjako maan sisällä ja maiden välillä

Kapitalistisessa maailmassa tulonjako kunkin maan sisällä on epätasainen, mutta lisäksi tulonjako maiden välillä on epätasainen. Rikkaat maat ryöstävät köyhien maiden luonnonvaroja valtavien summien edestä, noin 2 biljoonan dollarin edestä vuodessa.

Millainen on siis kapitalistisessa maailmassa elävän ihmisen elintaso? Joillakin se on hyvä ja joillakin se on huono. Jotkut voivat erittäin hyvin, ja toisaalta vuosittain kuolee noin 10 miljoonaa ihmistä nälkään vain jotta jotkut toiset voisivat rikastua entistäkin enemmän. Ruoasta ei ole pulaa maailmassa, vaan kyse on vain siitä, että ruokaa ei jaeta tarpeen mukaan, vaan se myydään eniten tarjoavalle.

Maailman 8 rikkainta ihmistä omistavat yhtä paljon kuin maailman koko väestön köyhempi puolikas yhteensä. Tuo omistus antaa noille rikkaille valtavan määrän yhteiskunnallista valtaa, joka ei heille kansanvaltaisessa yhteiskunnassa kuuluisi.

 

Kapitalistisessa yhteiskunnassa vapaus tarkoittaa maksukykyä

Kun puhutaan kapitalistisen yhteiskunnan vapaudesta, tarkoitetaan nimenomaan kaupankäynnin vapautta ja erityisesti oikeutta yksityisen palkkatyön teettämiseen. Kukaan ei väitä, etteikö kapitalistisen yhteiskunnan laeissa olisi säädetty rangaistavaksi yhtään mitään eli kansanomaisesti ilmaistuna kielletty mitään.

Ne asiat, jotka on sallittu kapitalistisessa yhteiskunnassa, eivät kuitenkaan ole kaikille samassa määrin saatavilla. Monien asioiden tekeminen maksaa rahaa, ja sen takia vapaus niiden tekemiseen riippuu maksukyvystä. Erilaiset tuote- ja haittaverot vain kasvattavat juopaa suurituloisten ja pienituloisten vapauden välillä. On irvokasta, että esimerkiksi ympäristön saastuttamisesta pidättäytymisestä halutaan tehdä pelkästään köyhien ja pienituloisten velvollisuus samalla kun rikkaat ja suurituloiset saavat jatkaa saastuttamista periaatteella saastuttaa saa kunhan maksaa siitä rahaa haittaverojen muodossa.

Kapitalistisessa yhteiskunnassa kansan ideologinen kasvatus tähtää kulutuksen kasvattamiseen. Tätä pidetään tärkeänä, koska kulutuksen kasvu rikastuttaa rikkaita entistä enemmän. He ovat nimittäin kulutustavaroita tuottavien yritysten omistajia.

Näin ollen yksilön kyky elää niin kuin kapitalistisessa yhteiskunnassa opetetaan elämään, riippuu ihmisen maksukyvystä. Vähävaraiset eivät siinä onnistu kovinkaan hyvin, ja sen lisäksi, että heillä ei ole mahdollisuutta siihen kulutukseen, johon heitä kehotetaan, he saavat lisäksi luuserin leiman otsaansa. Tämä on juuri kapitalistisen yhteiskunnan vapautta – nimittäin niiden hyvinmenestyneiden vapautta; se kun tulee huonostimenestyneiden kustannuksella.

Toisin sanoen kapitalistisen yhteiskunnan vapaus jakautuu yksilöiden kesken epätasaisesti kuten tulot ja omaisuuskin.

 

Sosialistisen yhteiskunnan tavallista kansaa verrataan kapitalistisen yhteiskunnan parempiosaisiin – ja tällöinkin vain kuluttajina

Käytännössä kapitalistista yhteiskuntaa markkinoidaan sosialistista parempana osoittamalla, että kapitalistisen yhteiskunnan parempiosaisilla on suurempi kulutuskyky kuin sosialistisen yhteiskunnan keskimääräisillä ihmisillä.

Tuossa propagandassa vaietaan aina siitä, millä kustannuksilla tuo kapitalistisen yhteiskunnan parempiosaisten hyvinvointi on tullut. Kuten jo aiemmin mainitsin, vuosittain noin 10 miljoonaa ihmistä joutuu kuolemaan nälkään sen takia. Tämä on sama tappotahti kuin toisessa maailmansodassa, mutta mediassa ei tästä juurikaan hiiskuta. Lisäksi myös rikkaissa maissa on köyhiä ja kodittomia kerjäläisiä.

Vastaavasti vaietaan kapitalismin ympäristöä tuhoavasta vaikutuksesta. Kapitalistiseen talouteen sisäänleivottu kasvun pakko aiheuttaa sen, että mikä tahansa teknologinen innovaatio saastuttamisen pienentämiseksi johtaa vain kulutuksen kasvuun eikä ympäristön pelastumiseen. Mikään energian määrä ei tule koskaan riittämään, koska mikään voiton määrä ei tule koskaan olemaan tarpeeksi.

Kaikista näistä kapitalismin kääntöpuolista vaietaan silloin kun levitetään kapitalismia puolustavaa propagandaa, ja surullista kyllä, tuollaisella propagandalla voidaan hämätä kokonaisia kansakuntia uskomaan kapitalismin ihanuuteen, esimerkkinä vaikkapa itäsaksalaiset.

Vai onko niin, että esimerkiksi itäsaksalaiset kyllä tiesivät noista kapitalismin kääntöpuolista, mutta eivät piitanneet kehitysmaiden riistosta ja luottivat siihen, että yhdistyneessä Saksassa he olisivat hyväosaisten joukossa eikä työttöminä ja köyhinä? Jos näin on, niin silloin pitää todeta, että Itä-Saksassa oli epäonnistuttu kansan ideologisessa kasvattamisessa.

Yhdistymisen jälkeen huomattava osa itäsaksalaisista on sitä mieltä, että elämä DDR:ssä oli parempaa kuin yhdistyneessä Saksassa (EU:ssa), ja että monelta edelleen puuttuu tosiasiallinen matkustamisen vapaus, josta DDR:ssä haaveiltiin. Nyt sitä vapautta ei rajoita lakipykälät, vaan maksukyvyn puute. Myös enemmistö venäläisistä on sitä mieltä, että elämä Neuvostoliitossa oli parempaa kuin elämä nykyisessä kapitalistisessa Venäjässä.

Neuvostoliiton aikana maassa kuunneltiin kapitalistisen maailman radiota ja katsottiin kapitalistisen maailman televisiota, ja uskottiin, että ne esittävät kattavan kuvan kapitalistisesta todellisuudesta. Moni suomalainenkin uskoo siihen. On vuosi vuodelta hämmästyttävämpää huomata, missä määrin ihmiset ovat oman yhteiskuntansa propagandan sokaisemia samalla kun väittävät kivenkovaan, että mitään propagandaa ei ole.

 

Sahan ja lapion vertaaminen toisiinsa

Jos lapiota arvioidaan sillä perusteella, missä määrin se soveltuu käytettäväksi sahana, tuloksena on tietenkin, että se ei juurikaan siihen sovellu. Mutta mitä arvoa tuollaisella arvioinnilla on? Sahalla ja lapiolla on eri käyttötarkoitukset. Kumpikin soveltuu omaan käyttötarkoitukseensa mutta ei toistensa käyttötarkoitukseen.

 

Kapitalistisen ja sosialistisen yhteiskunnan käyttötarkoitukset

Kapitalistisen yhteiskunnan tarkoitus on mahdollistaa yksittäisten ihmisten rajaton rikastuminen vaikka sitten toisten kustannuksella.

Sosialistisen yhteiskunnan tarkoitus on toteuttaa ihmisten välistä tasa-arvoa ja tarjota kaikille mielekäs elämä.

 

Johtopäätös

Kapitalistinen ja sosialistinen yhteiskunta soveltuvat kumpikin omaan käyttötarkoitukseensa. Meidän kansalaisten tehtävänä on kysyä itseltämme, mitä tarkoitusperää yhteiskunta- ja talousjärjestelmämme pitäisi palvella: sitäkö, että pieni vähemmistö saa rikastua rajattomasti suuren enemmistön kustannuksella, vaiko sitä, että ihmiset olisivat keskenään tasa-arvoisia ja talous olisi alistettu palvelemaan elämän mielekkyyttä vastuullisella ja luontoa suojelevalla tavalla.

 

 

Linkit:

 

Keinottelutaloudesta reaalituotantoon marxilaisen teorian valossa

 

Yhteiskuntamme suuria valheita: Kehitysapu

 

Kapitalistit tekevät tärkeää työtä yhteiskunnassamme – mutta heidän ei pitäisi

 

Ideologisen työn asettaminen etusijalle on oleellisen tärkeää sosialismin toteuttamiseksi

 

Enemmistö entisistä DDR:läisistä pitää DDR:ää parempana kuin nykyistä Saksaa

 

Maapallon elinkelpoisuuden säilyttäminen edellyttää sosialismiin siirtymistä

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän RaimoELaaksonen kuva
Raimo E. Laaksonen

Näetkö Janne edes teoreettisena mahdollisuutena, että siellä sosialismissakin vallitsisi eriarvoisuus? Olisiko mahdollista, että sinne muodostuisi poliittinen ja sotilaallinen ym. eliitti, jolla on aivan eri mahdollisuudet maalliseen ja länsimaiseen kivaan, mitä työkansalla? Luuletko esimerkiksi P-K:ssa rakastetun johtajan sukulaisten ja suosikkien jonottavan kaalia rahvaan joukossa?

Käyttäjän tuomasheikkila kuva
Tuomas Heikkilä

Puhdas sosialismi, niinkuin karl marx sen käsitteenä tarkoitti, taitaa olla olemassa vain star trekissä.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Olen lukenut Pääoman. En minä siitä kirjasta kumminkaan löytänyt täsmällistä sosialismin määritelmää. Tämä tarkoittaa sitä, että sosialismia ovat määritelleet Maxin tulkitsijat ja heitä on monia. On tiukan linjan kommunisteja, kuten Lenin ja taas toisia, kuten Kaysky ja Berstein, jotka kehittivät Marxin teoriaa vähittäisen etenemisen suuntaan niin, että uudituksilla on mahdollisuus päästä koko ajan lähemmäksi sosialistista ja samalla sosiaalista yhteiskuntaa.

Kehitysajatus toimii edelleen, mutta kommunistivaltiot ovat luhistuneet mahdottomuuteensa, suurimpana niistä Neuvostoliitto. Kiina on taloudeltaan valtiojohtoinen, mutta ei nykyisellään sosialistinen ja siinä on sen menestyksen edellytys.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Sosialistisessa maassa valtaa käyttävät valitaan demokraattisilla vaaleilla. Esimerkiksi Kim Jong Un valittiin viimeksi vuosi sitten maan ylimmäksi johtajaksi.

Kapitalistisessa yhteiskunnassa vallanpitäjät ovat kapitalisteja, ja heitä ei valita demokraattisesti. Kansanedustajat ja kunnanvaltuustot kyllä valitaan vaaleilla, mutta koska nämä eivät päätä taloudesta, ne ovat alistettuja kapitalistien asettamille reunaehdoille -- käytännössä sille, että Suomessa tai kyseisessä kunnassa työllistämisen pitää olla kannattavampaa kuin toisessa kunnassa tai ulkomailla työllistäminen tai finanssispekulaation pelaaminen.

Sosialistisessa maassa vallitsee työnjako ja keskusjohtoinen suunnitelmatalous, eikä anarkia. Jotkut ihmiset tekevät yhteiskuntaan enemmän vaikuttavia päätöksiä kuin toiset, mutta nämä päätöksentekijät valitaan demokraattisilla vaaleilla toisin kuin kapitalistisessa yhteiskunnassa.

"Näetkö Janne edes teoreettisena mahdollisuutena, että siellä sosialismissakin vallitsisi eriarvoisuus?"

Kysymyksesi on vähän samankaltainen kuin jos kysyttäisiin, onko mahdollista, että ympyrä voisi litistyä hiukan soikeaksi. Jos niin kävisi, se ei enää olisi ympyrä.

On ilman muuta mahdollista, että jokin itseään sosialistiseksi kutsuva maa ei itse asiassa ole sosialistinen. Kiina tulee ensimmäisenä mieleen.

Kuten mainitsin aiemmin, työnjako vallitsee sosialistisessakin yhteiskunnassa, ja jonkun mielestä jokin työ voi olla kivampaa kuin jokin toinen. Esimerkiksi Pohjois-Koreassa Kim Jong Un'in työ on koordinoida yhteiskunnan toimintaa niin kuin maan perustuslaissa on säädetty -- ei suinkaan itsevaltiaasti. Se, että hän koordinoi yhteiskunnan toimintaa, ei silti tarkoita sitä, että hän omistaisi yhteiskunnan.

Kapitalistinen yhteiskunta on luokkayhteiskunta, jossa eri luokkiin kuuluvien ihmisten edut ovat toisilleen vastakkaisia. Tämän takia kapitalistisessa yhteiskunnassa on aivan luonnollista, että eri ideologiat taistelevat toisiaan vastaan ja että yhteiskunnassa on menossa jatkuva vaalikamppailu.

Sosialistisessa yhteiskunnassa ei ole luokkajakoa, vaan kansan etu on yhteinen. Siksi ei tarvitse myöskään käydä taistelua siitä, minkä porukan keulakuva saa seuraavien vaalien jälkeen paistatella parrasvaloissa. Niin kauan kun johtaja tekee työnsä hyvin, hän saa jatkaa.

Kapitalistisen propagandan esittäminen sosialistisessa yhteiskunnassa merkitsisi pyrkimystä kansan yhteisestä edusta luopumiseen ja sisäisten ristiriitojen synnyttämiseen sekä sen oikeuttamiseen, että yhdet saisivat riistää toisia. Sellaisen hyväksymiselle ei ole mitään järkevää syytä.

Käyttäjän RaimoELaaksonen kuva
Raimo E. Laaksonen

Demokraattisilla vaaleillapa hyvinnii. Siitä demokraattisesta vaalitavasta liikkuu epäileväisiäkin käsityksiä. Toki se leimataan lännen propagandaksi. Kansalla oli täysi vapaus valita yhdestä ehdokkaasta. Äänestysprosentti oli sata tai vähän yli.

"Maaliskuussa Pohjois-Koreassa järjestettiin parlamenttivaaleja muistuttava äänestys, joissa ehdolla oli vain keskushallinnon hyväksymiä ehdokkaita."(Yle).

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Janne Kejon maailmankuva on vähintäänkin erikoinen. Sosialismi on talousjärjestelmänä ajautunut umpikujaan kaikkialla, missä sitä on oikeaoppisesti toteutettu. Kiina ei kuulu näihin maihin, eikä oikein Kuubakaan. Siellä on koko ajan ollut pienyrittäjyyttä eikä tuotannon valvonta ja suunnittelu ole ollut niin totaalia kuin Neuvostoliitossa. Viimeisin esimerkki sosialismin umpikujasta on Venetzuela.

Sosialismi ei toimi juuri sen vuoksi, ettei siitä, miten asiat ovat, ole pääteltävissä, miten niiden pitäisi olla. Sosialistinen talous ja yhteiskunta ajautuvat vaikeuksiin juuri siksi, että luotetaan suunnitteluun ja yhteisomistuksen harhaan. Valta ja omistus eivät ole kansalla, vaan käytännössä puoluekaaderilla, joka totettaa johdon suunnitelmaa hyvästä yhteiskunnasta, joka häipyy kuin sateenkaaren pää koko ajan kauemmaksi.

Kapitalismissa ei kokonaissuunnittelua ole. Siinä on sen voima ja heikkous. Talous etenee näennäisen luonnovoimaisesti varakkaiden hyväksi siten, että omaisuudet kasaantuvat yksiin käsiin. Kapitalismissa on kuitenkin mahdollisuus puuttua yksityiskohtiin ja parantaa oloja vähitellen kasaantumisilmiöstä huolimatta ja siihenkin voidaan puuttua, kunhan tarpeeksi monet tajuavat, mikä on heidän köyhyytensä syy.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Myös enemmistö venäläisistä on sitä mieltä, että elämä Neuvostoliitossa oli parempaa kuin elämä nykyisessä kapitalistisessa Venäjässä."

Tuosta en tiedä, mutta oletko koskaan tavannut yhtään virolaista, joka olisi samaa mieltä? Heikäläisiä en tavannut neuvostoaikana Virossa enkä nykyäänkään. Yhden yhtäkään.

Käyttäjän KrisHyry kuva
Kristiina Hyryläinen

Yksinkertainen seuraus yksinkertaisesta säännöstä: myyjä saa eriarvoistaa ostajat.

Suosittelen: Matti Hyryläinen "Kasvuideologian konkurssista demokraattiseen talouteen" ja "Mikä kapitalismissa on vikana I-V".

http://kirjoituksiataloudesta.blogspot.fi/
http://mhyrylainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/89318-...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset