*

jannekejo Jos sosialismia arvioidaan kapitalismin arvomittareilla, tulokseksi tulee automaattisesti, että sosialismi toimii vain jos se ei eroa kapitalismista.

”Länsimainen vapaus” tarkoittaa rahanvaltaa

  • ”Länsimainen vapaus” tarkoittaa rahanvaltaa

Meidät länsimaiset ihmiset on jo lapsina opetettu hokemaan länsimaisen vapauden ihanuutta. Ja moni meistä kuvittelee tosissaan olevansa täysin vapaita. Sitä, että eri ihmiset ovat eri määrin vapaita, pidetään vain luonnollisena asiana, eikä sen ajatella olevan mitenkään ristiriidassa sen kanssa, että ”me kaikki olemme vapaita tekemään mitä vain haluamme”.

Tosiasia kuitenkin on, että ”länsimainen vapaus” tarkoittaa rahanvaltaa, ja yksilön vapaus riippuu mitä suurimmassa määrin siitä, kuinka varakas hän on.

 

Sananvapaus – Raha puhuu

Sananvapautta pidetään yhtenä länsimaisen vapauden tärkeimpänä elementtinä. Mutta miten länsimainen sananavapaus käytännössä toimii? Se toimii niin, että eniten maksava saa äänensä kuuluville ja saa päättää, kenen muiden äänet tulevat kuuluville.

Eniten maksava on se, joka omistaa mediatalon.

Ihmiset muodostavat maailmankuvansa enimmäkseen sen perusteella, mitä he kuvittelevat enemmistön ajattelevan. Tuon kuvitelman ihmiset saavat mediasta ja toisiltaan. Tuo toisilta saatu viestintä on nykyään pääasiassa sen kaiuttamista, mitä media on tarjoillut, joten median omistajien valta on kasvanut entisestään.

Mediassa annetaan paljon palstatilaa vallanpitäjien kritisoinnille, mutta ei millaiselle kritiikille tahansa. Mediassa pääsee näkyviin sokea protestointi, joka ei kohdistu itse ongelmien perussyihin, eli kapitalistiseen talousjärjestelmään, vaan media hehkuttaa protestointia, joka kohdistuu ongelmien oireisiin kuten vaikkapa sellaiseen maahanmuuttoon, jota protestoijat eivät halua.

Maahanmuuton todellisista syistä vaietaan – ei kerrota siitä, että kapitalistien toimesta maastaan lähteneiden edellytykset elää normaalia elämää on tuhottu ryöstämällä alueen taloudelliset rikkaudet velkaannuttamalla tai sodan avulla.

Tuolla vaikenemisella peitetään myös kapitalismin kansainvälinen pimeä puoli: yksien rikkaus tulee toisien köyhyyden kustannuksella. Rikkaiden maiden tavalliset tallaajat saadaan pidettyä rauhallisina kun heille ei kerrota, että heidän elintasonsa takia joutuu vuosittain noin 10 miljoonaa ihmistä kuolemaan nälkään niissä maissa, joista ne rikkaudet ryöstetään.

Samalla saadaan luotua illuusio siitä, että kapitalismi tuottaa enemmän hyvinvointia kuin sosialismi. Sosialistisissa maissa hyvinvointi luodaan itse, kapitalistisessa maailmassa yksien hyvinvointi riistetään toisilta, ja sitten ne rikkaat esitetään normaalitapauksena ja köyhistä vaietaan. Tällä tavalla saadaan luotua vinoutunut vertailu, jolla harhautetaan kapitalististen maiden kansalaisia uskomaan, että he ovat omalla työllään ansainneet elintasonsa.

 

Edustuksellinen demokratia – Raha valitsee, raha päättää

Toinen ”länsimaisen vapauden” elementti, jota meitä on opetettu ylistämään, on edustuksellinen ”demokratia” ”vapaine” vaaleineen.

Tuohon ”vapauteen” kuuluu oikeus antaa ja vastaanottaa taloudellista tukea vaalikampanjaan. Toisin sanoen rahan voimalla voidaan nostaa ehdokkaita valituiksi.

Kuten edellä sanottiin, ihmiset eivät ole immuuneja sille, mitä lukevat, kuulevat ja näkevät, ja yhä suurempi osa tästä tulee median tarjoilemana.

Ilman varsinaisia vaalimainoksiakin media luo vallitsevan tunnelman, ilmapiirin ja maailmankuvan, joka viimekädessä ratkaisee, miten ihmiset äänestävät. Ihmiset saadaan kuvittelemaan äänestävänsä vallanpitäjiä vastaan kun heille hehkutetaan mediassa jotain protestiliikettä, joka hyökkää jotain kapitalismin oiretta vastaan kuin härkä punaista vaatetta päin.

Tosiasiassa tuollaisten protestiliikkeiden tukeminen vie vain huomiota pois ongelmien todellisista syistä, kuten ylempänä on kerrottu.

Lopuksi, tulipa eduskuntaan tai kunnanvaltuustoon valituiksi ketkä tahansa, niin he ovat päätöksenteossaan rajoitettu kapitalistien hyväksymään hiekkalaatikkoon, elleivät he sitten pysty kumoamaan koko kapitalistista talous- ja yhteiskuntajärjestelmää.

Jos eduskunta tai kunnanvaltuusto harkitsee sellaisen päätöksen tekemistä, joka ei paikallisille kapitalisteille sovi, nämä varoittavat työpaikkojen siirtämisestä muualle, ja tällöin vaaleissa valitut elimet luopuvat suunnittelemastaan päätöksestä.

Kansa saa valita vaaleissa, mutta sillä ei ole suurta merkitystä, ketkä valitaan, koska valta ei ole heillä.

 

Yksilön tekemisen vapaus – Raha ratkaisee

Kolmas ”länsimaisen vapauden” elementti, jota meidät on opetettu ylistämään, on ”henkilökohtainen vapaus tehdä mitä tahansa”. Vaikka ”mitä tahansa” rajoitettaisiin tarkoittamaan vain niitä asioita, joita ei ole laissa erikseen kielletty, ei henkilökohtainen vapaus todellisuudessa toimi edes noin – paitsi rikkaiden osalta.

Kapitalistisessa yhteiskunnassa miltei mikä tahansa tekeminen maksaa rahaa, ja täten yksilön tekemisen vapautta rajoittaa hänen varallisuutensa. Moni työtön on tämän kokenut kantapään kautta, ja yhä useampi työssä käyväkin joutuu katkerasti toteamaan vapautensa olevan hyvin rajallisen.

Tiedän myös henkilöitä, jotka tienaavat työssään hyvin ja voisivat rahoitustilanteensa puolesta ”tehdä mitä tahansa” vaikka 8 kuukautta vuodessa ja työskennellä vain 4 kuukautta. Mutta he eivät saa palkatonta vapaata, koska työnantaja tarvitsee heidän työpanostaan. Eikä heillä ole varaa irtisanoutua kokonaan, koska he tarvitsevat sen 4 kuukauden palkan elääkseen vuoden.

 

Työntekeminen vain köyhien velvollisuus

Tuosta edellisestä esimerkistä käy ilmi se, että ”läntisessä vapaassa” yhteiskunnassa työntekeminen on vain köyhien velvollisuus, ja tässä mielessä köyhiä ovat nekin palkansaajat, jotka voisivat elää kokonaisen vuoden 4 kuukauden palkallaan. Jos säästöt eivät riitä siihen, että lopettaisi työnteon kokonaan, on itse asiassa siinä määrin köyhä, että lukeutuu siihen yhteiskuntaluokkaan, jonka on toimeentullakseen myytävä työvoimaansa. Toisin sanoen työväenluokkaan.

Länsimaissa noin 98% ihmisistä kuuluu työväenluokkaan, mutta kuinka suuri osa tuntee kuuluvansa siihen?

Niin kauan kuin ihmiset eivät ymmärrä yhteiskunnan luokkajakoa eivätkä tunnista omaa luokkakuuluvuuttaan, kapitalistit voivat jatkaa yhteiskunnan herroina ja yhteiskunnallisista asioista päättävinä tahoina – siitäkin huolimatta, että työläiset saavat äänestää vaaleissa.

 

 

Africa is not poor, we are stealing its wealth

 

Yhteiskuntamme suuria valheita: Kehitysapu

 

Kapitalistit tekevät tärkeää työtä yhteiskunnassamme – mutta heidän ei pitäisi

 

Tulonjaon epätasaisuus kapitalistisen ja sosialistisen yhteiskunnan vertailussa

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset