jannekejo Jos sosialismia arvioidaan kapitalismin arvomittareilla, tulokseksi tulee automaattisesti, että sosialismi toimii vain jos se ei eroa kapitalismista.

Raha ei kulu kun sitä käytetään

Nettikeskustelujen sisällöstä käy ilmi, että monilla ihmisillä ei ole selvää käsitystä siitä, miten raha toimii kaupankäynnin välikappaleena. Laitan tähän näkyviin muutamia perusasioita. Vaikka ne eristettyinä näyttävät itsestäänselvyyksiltä, niistä seuraa suoraan johtopäätöksiä, jotka varmasti monille näyttäytyvät uskomattomina. Kannattaa siis lukea.

Otsikko pitää muuten paikkansa: Raha ei kulu kun sitä käytetään – se vain siirtyy toisen tahon haltuun.

 

Kun joku ostaa, joku toinen myy

Kun joku myy jotain, niin joku toinen ostaa sen. Jos myyjä ei löydä ostajaa, ei kauppaa tapahdu: ei tapahdu sen paremmin myyntiä kuin ostoakaan.

 

Ostaja ostaa saman verran kuin myyjä myy

Kun myyjä myy jonkin hyödykkeen, ostaja ostaa sen saman hyödykkeen. Se mikä tuli myydyksi, tuli myös ostetuksi. Samat tavarat, jotka myydään, myös ostetaan ja kääntäen. Kukaan ei voi ostaa mitään sellaista, jota joku ei myy, eikä kukaan voi myydä mitään mitä joku ei osta.

 

Myyjä saa maksuksi saman summan, jonka ostaja maksaa

Myyntisumma on sama kuin ostosumma. Ostaja maksaa ostosta saman summan kuin myyjä saa myynnistä. Kyseessä on sama raha.

 

Osto ja myynti ovat sama tapahtuma

Osto ja myynti ovat yksi ja sama vaihtotapahtuma, jossa on kaksi osapuolta, kaksi näkökulmaa ja josta käytetään kahta eri nimeä sen mukaan, kummasta näkökulmasta asiaa katsotaan.

Tuossa vaihtotapahtumassa toinen osapuoli antaa rahaa ja toinen osapuoli jonkin hyödykkeen. Rahaa antava osapuoli kutsuu tuota vaihtotapahtumaa ostoksi ja rahaa vastaanottava osapuoli kutsuu sitä myynniksi.

Osto ja myynti eivät silti ole kaksi eri tapahtumaa. Ne ovat yksi ja sama tapahtuma, vain näkökulma on eri.

 

Asunnoissa ja pörssiosakkeissa ei ole kiinni pennin hyrrää

Moni ihminen ajattelee, että esimerkiksi Suomen koko yhteiskunnan mittakaavassa asunnoissa ja pörssiosakkeissa on kiinni valtava määrä rahaa, koska niiden hinnat ovat korkealla ja niiden määrä suuri.

Tosiasiassa asunnoissa ja osakkeissa ei ole kiinni pennin hyrrän vertaa rahaa.

Kun joku ostaa asunnon tai osakkeen, joku toinen myy sen. Myyjä saa käyttöönsä sen rahan, jonka ostaja maksaa, ja voi käyttää sitä yhtä vapaasti tai jopa vapaammin kuin ostaja ennen ostoa. Se raha ei ole kiinni siinä tavarassa, joka sillä ostettiin – ei ennen kauppaa eikä sen jälkeen. Vaikka esimerkiksi asunnon ostoon käytetty rahasumma olisi pankin ”tyhjästä” luoma velka, joka luotiin pelkästään asunnon ostamista varten, niin kaupanteon jälkeen tuo summa on asunnon myyjän vapaasti käytettävissä. Häntä ei sido se, että ostaja lainasi tuon summan pankilta nimenomaan ostaakseen asunnon.

Jos asuntoja tai osakkeita on ostettu valtavilla summilla, niin silloin niitä on myös myyty valtavilla summilla. Jos niistä on maksettu valtavia summia, niin silloin niistä on myös saatu valtavia summia. Tarkalleen sama summa, itse asiassa.

 

Ostoja tehdään samalla summalla kuin myyntejä

Kun tarkastellaan kokonaisuutta, eikä vain yksittäisen toimijan näkökulmaa, ostoja tehdään samalla summalla kuin myyntejä. Tämä pätee, koska jokainen kauppatapahtuma erikseen on sekä osto että myynti, jossa sama hyödyke sekä ostetaan että myydään, ja se ostetaan samalla summalla kuin se myydään.

Jokaisessa kauppatapahtumassa erikseen myynnistä saadaan sama summa kuin ostosta maksetaan. Koska tämä pätee jokaiseen kauppatapahtumaan erikseen, se pätee myös kaikkiin kauppatapahtumiin yhteenlaskettuna.

Kaiken kaikkiaan siis ostoja tehdään tarkalleen samalla summalla kuin myyntejä.

 

Yhden tahon ylijäämä on toisten tahojen alijäämää

Jos jollain taholla olisi ylijäämää ilman että millään taholla olisi alijäämää, olisi myyntien yhteenlaskettu summa suurempi kuin ostojen yhteenlaskettu summa. Kuten yllä on nähty, näin ei ole, ja siksipä yhden tahon ylijäämä tulee aina toisten tahojen alijäämän kustannuksella.

Onkin irvokasta, että nykyajan talousmentaliteetissa moititaan ja moralisoidaan alijäämän tehnyttä tahoa ja kiitellään ja ylistetään ylijäämää tehnyttä tahoa samalla kehottaen kaikkia tahoja tekemään ylijäämää.

Nykyajan taloustieteen mukaan köyhyys poistuu sillä, että jokainen myy enemmän kuin ostaa, ja sillä tavalla kaikki rikastuisivat. Kuten yllä on nähty, sellainen on käsitteellinen mahdottomuus.

 

Nykyajan taloustieteen ”Deus ex Machina” – ”Joku muu”

Nykyajan taloustieteessä halutaan kuitenkin pitää kiinni niistä noin 1700-luvun unelmista, joiden voimalla kapitalismia edelleen kaupitellaan. Koska myöhempi analyysi, erityisesti Karl Marxin 1800-luvulla tekemä kapitalismin analyysi, jonka hän esitti Pääomassa, osoittaa tuollaiset unelmat mahdottomiksi toteuttaa, pitää nykyisen taloustieteen turvautua johonkin silmänkääntötemppuun suosionsa varmistamiseksi.

Tuo silmänkääntötemppu on ”joku muu” – loputon ja rajaton resurssi, josta kaikki voivat ammentaa ylijäämää ilman että kenellekään syntyy alijäämää.

Tuo ”joku muu” on milloin ulkomaat, milloin viranomaiset.

Esimerkiksi siirtomaat ovat toimineet tuollaisina ”joku muina”. Kun eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset (ei pelkästään ihmiset, vaan myös kissat ja koirat) voivat paksusti sen ansiosta, että miljoonat ihmiset kuolevat Afrikassa nälkään, niin silloin ”kaikki” voivat hyvin – virallisen version mukaan.

 

Nykyajan taloustieteen myytti talouden mustasta aukosta: Verotus

Verotus esitetään nykytaloustieteessä tuon ”joku muun” vastakohtana. Kun ”joku muu” on rajaton ja loputon resurssi, josta voi ammentaa, verotus esitetään mustana aukkona, johon raha katoaa jälkiä jättämättä.

Huvittavinta tässä on se, että ne samat tahot, jotka eivät millään haluaisi hyväksyä verotusta, jahtaavat kieli pitkällä julkisen sektorin urakoita, jotka rahoitetaan juurikin verovaroilla. Nykyajan taloustiede ei kykene näkemään rahan liikkeitä niin pitkälle, että näkisi kyseessä olevan saman rahan.

Nykyajan taloustiede näkee rahan syntyvän siitä kun joku ostaa meiltä jotain tai maksaa meille korkoa tai sosiaalitukea, ja vastaavasti se näkee rahan häviävän kun ostamme jotain tai maksamme korkoa tai veroa. Tuon näköpiirin ulkopuolella raha ei nykytaloustieteen oppien mukaan näytä olevan olemassa.

Kun viranomaiset verottavat yksityisiä tahoja, rahaa siirtyy yksityiseltä sektorilta julkiselle sektorille. Kun julkinen sektori sitten käyttää sen rahan, se palautuu yksityiselle sektorille julkisen sektorin maksamina palkkoina ja ostoina jne. Lopputuloksena on se, että raha on siirtynyt edestakaisin ja tuon liikkeen ansiosta on työllä luotu jokin palvelu, jota kansa on vaaleissa epäsuorasti ilmoittanut kannattavansa – esimerkiksi koulutus ja terveydenhuolto.

Jos esimerkiksi kysytään, paljonko pakkosuomi tai pakkomatematiikka maksaa, niin tällöin halutaan esittää julkisen sektorin rahankäyttö mustana aukkona, johon raha katoaa jälkiä jättämättä. Todellisuudessa opettajien palkat ovat tuloa yksityiselle sektorille. Opettajien käsistä ne menevät asuntojen vuokriin ja ruokakaupan kassaan jne. Mutta näin pitkien rahan liikkeen ketjujen näkeminen tuntuu olevan ylivoimaista nykyiselle taloustieteelle. Sen sijaan, että kysytään, paljonko pakkobiologia maksaa, voitaisiin kysyä, paljonko se tuottaa. Yhden tahon meno on toisen tahon tulo, kuten aiemmin nähtiin. Kyseessä on sama raha ja sama transaktio.

 

Lopuksi

Oikeasti mielikuvitukseni ei riitä uskomaan, että nykyiset taloustieteilijät olisivat oikeasti niin ymmärtämättömiä kuin miltä näyttää. Luulen, että heidät vain esitetään sellaisina mediassa. Heidän yhteiskunnallinen vastuunsa kuitenkin edellyttäisi sitä, että he astuvat esiin ja ilmoittavat olevansa eri mieltä siitä mitä mediassa esitetään nykytaloustieteen suosituksina. Jos taloustieteilijät eivät tätä tee, voimme yhtä hyvin olla uskovinamme, että he eivät oikeasti tiedä paremmin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset