*

jannekejo Jos sosialismia arvioidaan kapitalismin arvomittareilla, tulokseksi tulee automaattisesti, että sosialismi toimii vain jos se ei eroa kapitalismista.

Arbeit macht frei

  • Arbeit macht frei

Otsikon teksti on saksaa ja tarkoittaa, että työ vapauttaa. Tuo teksti oli näkyvillä Auschwitzin ja muiden keskitysleirien porteilla. Nuoremmalle lukijakunnalle kerrottakoon, että tässä on puhe Saksassa 1930-40 luvuilla tapahtuneista asioista – siltä varalta, että josko niistä ei enää nykyään koulussa opeteta (en tiedä, opetetaanko).

Noihin keskitysleireihin vietiin juutalaisia (eli tuon ajan muslimeja/maahanmuuttajia) tuhottaviksi, jotta maailmaan jäisi jäljelle vain oman maan kansalaisia eli paremman rodun ihmisiä, kunnon arjalaisia (kuten suomalaisia yms. you know...).

Tuo iskulause työn autuaaksitekevästä voimasta nousi mieleeni siitä kohusta, joka viime päivinä on noussut Suomessa siitä, että yksi nuorukainen on julkisesti tunnustanut, että ei halua tehdä töitä.

Hänen tunnustuksensa on nostattanut julkisuudessa raivoisan reaktion.

Luultavasti itsensä liberaaleiksi mieltävät ovat tyytyneet olemaan sitä mieltä, että nuorukainen saa totta kai olla työtä tekemättä, jos niin haluaa, kunhan vain nääntyy nälkään ja viluun – ellei sitten satu omistamaan huomattavia säästöjä. Rikkaillahan ei ole mitään työvelvoitetta meidän kapitalistisessa yhteiskunnassamme, vaan työnteko on vain köyhien velvollisuus.

Ankarammin suhtautuvat ovat alkaneet haikailla vanhan hyvän ajan työleirien perään... Työ vapauttaa, sanottiin natsi-Saksassa, ja paluuta tuohon aikaan tuntuu kaipaavan moni nykyisänmaallinen.

 

Natsi-Saksan ja Pohjois-Korean ero

Muuan ystäväni sanoi taannoin, että eihän Natsi-Saksalla ja Pohjois-Korealla ole mitään eroa: kummassakin johtajaa totellaan ja kunnioitetaan ja kummassakin kansa kerääntyy suuriin näyttäviin kulkueisiin ilmaisemaan uskollisuuttaan isänmaalle ja johtajalle jne.

Selitin hänelle, mikä oleellinen ero noissa asioissa on.

Nuo paljaalle silmälle näkyvät ilmiöt, kulkueet, johtajan kunnioittaminen jne. ovat vain ulkoisia ilmentymiä yhteiskunnan koordinoinnista ja kurinalaisuudesta. Ne liittyvät muotoon, ei sisältöön.

Ero on siinä, mihin tuolla kurilla ja koordinoinnilla pyritään. Fasistisessa yhteiskunnassa, jossa tuotantovälineet ovat yksityisomistuksessa, tuolla kurilla pyritään estämään taloudellisen riiston loppuminen. Sosialistisessa yhteiskunnassa, jossa tuotantovälineet ovat kansan kollektiivisessa omistuksessa, tuolla kurilla pyritään estämään taloudellisen riiston uudelleen alkaminen.

Toisin sanoen paljaalle silmälle samankaltaisilla ilmiöillä pyritään täysin vastakkaisiin päämääriin.

En itse asiassa usko, että monikaan lukija ymmärtäisi tai sympatisoisi Pohjois-Korean järjestelmää. Sen sijaan luulen, että aika moni ymmärtää ja sympatisoi Natsi-Saksan järjestelmää. Ja tästä meidän on kiittäminen niinsanottua vapaata mediaa viime vuosikymmenten aikana. Se on demonisoinut ensin sosialismia, ja sitten kun kapitalismi alkoi kurjistaa keskiluokkaa, se alkoi demonisoida maahanmuuttajia viedäkseen huomion pois todellisista ongelmista. Aivan samoin kuin se teki 1930-luvulla.

Ja edelläsanomani valossa ei ole mikään ihme, että kapitalistien omistama media kannattaa mieluummin fasismia kuin sosialismia.

Eurooppa on elämässä uutta 1930-lukua ja kulkemassa kohti uutta suursotaa ja keskitysleirejä, jotta kapitalismista ei tarvitsisi luopua. Vielä ei ole liian myöhäistä havahtua ja muuttaa suuntaa. Se edellyttää kuitenkin sitä, että ihmiset lakkaavat uskomasta kaikkea, mitä valtamedia syöttää – mukaan lukien sitä pinnallista mukaprotestointia, jota valtamedia hehkuttaa. Vaihtoehtoa ei löydy eduskunnasta.

 

Eilen yksi kommentoija kysyi yhdessä keskustelussa, voiko Pohjois-Koreassa ilmoittaa, että työnteko ei huvita, ja silti nauttia valtion asunnosta ja ylläpidosta. Vastasin näin:

 

Pohjois-Korea on sosialistinen valtio ja siellä oikeudet ja velvollisuudet kulkevat käsi kädessä. Kaikilla on oikeus asuntoon, ruokaan, vaatteisiin, koulutukseen, terveydenhoitoon, kulttuuritarjontaan jne. ja kaikilla on myös velvollisuus osallistua noiden tuottamiseen.

Pohjois-Koreassa ihmisille opetetaan sosialistisen yhteiskunnan periaatteita ja mentaliteettia pienestä pitäen. Jos joku ilmoittaisi, että hän ei halua tehdä töitä, hänellä luultavasti epäiltäisiin olevan jonkinlainen mielenterveyshäiriö ja siihen tarjottaisiin hoitoa. Suomessakin moni on työkyvyttömyyseläkkeellä esimerkiksi masennuksen takia. (Luin jokin aika sitten Pyongyang Timesista artikkelin, jossa kerrottiin masennuksen hoidosta Pohjois-Koreassa.)

Jos joku kieltäytyisi työnteosta Pohjois-Koreassa sillä perusteella, että vastustaa sosialismia, hänelle luultavasti tarjottaisiin lisää ideologista koulutusta. Sosialismin vastaisen propagandan levittäminen on rikos, aivan kuten kiihottaminen kansanryhmää vastaan on rikos Suomessa.

Kapitalistisessa yhteiskunnassa työnteko on vain köyhien velvollisuus; jos säästösi tai omistamasi pääoman tuotto riittävät toimeentuloon, niin sinun ei tarvitse tehdä töitä.

Tässä ketjussa aiheena oleva ideologinen työttömyys on mahdollista vain niin kauan kuin liian moni ei sitä harrasta. Jos liian moni heittäytyy laiskaksi, sosiaalitukia pienennetään niin että työ alkaa taas maittaa useammille.

Pohjois-Korean perustuslaki on luettavissa täällä: Socialist Constitution

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset