*

jannekejo Jos sosialismia arvioidaan kapitalismin arvomittareilla, tulokseksi tulee automaattisesti, että sosialismi toimii vain jos se ei eroa kapitalismista.

Moni mummo joutuu prostituoimaan itsensä Etelä-Koreassa

Kerron ensin lämmittelyksi, miten törmäsin tähän artikkeliin. Se on nimittäin hauska illustraatio siitä, miten muutamalla linkin klikkauksella voi ajautua aika kauas siitä asiasta, mitä oli ensin tutkailemassa.

Käväisin taannoin Lontoossa, ja kävellessäni kohti Sheakespear'in Globe-teatteria näin vanhan kiviseinän pystyssä ja seinässä oli hieno ruusuikkuna. Vieressä oli kyltti, jossa kerrottiin, että kyseessä on Winchester-palatsi, joka rakennettiin 1100-luvulla ja oli käytössä aina 1700-luvulle asti.

Kotiin palattuani luin Wikipediasta, mitä siellä sanotaan tuosta palatsista. Noihin aikoihin, jolloin tuo palatsi oli käytössä, joen eteläpuolinen alue ei kuulunut City of London'in oikeusalueeseen, ja niinpä joen eteläpuolella saatettiin harjoittaa sellaisia huvituksia, jotka olivat kaupungin keskustassa kielletty, kuten esimerkiksi teatteria, keilailua ja prostituutiota. Palatsi kuului piispalle, ja hän sai tietysti vuokratuloja myös alueella olevista bordelleista.

Tuota aluetta kutsuttiin nimellä Liberty of Clink ja siellä sijaitsi maailman mahdollisesti vanhin vankila, nimeltään Clink. Tästä juontaa juurensa englannin kielinen slangisanonta ”to be in the clink”, olla vankilassa. Piispa saattoi laittaa ihmisiä vankilaan kerettiläisten mielipiteiden takia ja myöhemmin vankila toimi myös velkavankilana; velalliset, jotka eivät pystyneet maksamaan velkojaan, joutuivat vankilaan (Charles Dickens'in isä oli aikanaan vankilassa – ei tosin tässä samassa – tästä syystä).

Vuosisatojen aikana eri kapinalliset ja vallankumoukselliset polttivat vankilan ainakin kahteen kertaan ja vapauttivat vangit. Viimeisen kerran vankila poltettiin 1700-luvulla ja sen jälkeen sitä ei enää rakennettu uudelleen.

Kun luin noita artikkeleita Winchesterin palatsista ja Liberty of Clink'istä, klikkasin lopuksi myös artikkelissa olevaa linkkiä prostituutioon nähdäkseni, mitä Wikipedia siitä sanoo. Siinä artikkelissa mainittiin lyhyesti myös se, että Etelä-Koreassa esiintyy ikääntyneiden naisten harjoittamaa prostituutiota. Kun sitten tein google-haun tuosta teemasta, törmäsin artikkeliin, johon tämä blogikirjoitukseni perustuu.

Ja tämän lyhyen johdannon jälkeen itse asiaan...

Etelä-Koreassa on viimeisten parin vuosikymmenen aikana alkanut yleistyä mummojen katuprostituutio, eikä kyseessä ole suinkaan mikään hauska ajanviete noille mummoille, vaan taloudellisen hädän aiheuttama epätoivoinen pelastautumiskeino.

Artikkelissa kerrotaan 78-vuotiaasta mummosta, jolla ei olisi muuten varaa ostaa kipeästi tarvitsemiaan lääkkeitä, ja sen takia hän joutuu harjoittamaan prostituutiota. ”Hyvänä” päivänä hän saattaa saada kolme-neljä asiakasta ja tienata sillä puolet siitä mikä on Etelä-Koreassa kuukauden vähimmäiseläke. Tuo ei tarkoita sitä, että hän tienaa paljon, vaan sitä, että vähimmäiseläke on olemattoman pieni (noin 250 dollaria).

Noilla mummoilla on usein lapsia ja lastenlapsia, mutta artikkelissa haastateltu mummo kertoo, että hänellä ei ollut aikanaan varaa rahoittaa lapsilleen korkeaa koulutusta, ja nyt vuorostaan lapsilla ei ole varaa pitää huolta iäkkäästä äidistään.

Artikkelissa haastateltu yliopiston professori, joka on tutkinut mummojen prostituutiota, kertoo, että ongelma alkoi vuoden 1997 valuuttakriisistä, jolloin vanhusten taloustilanteesta huolehtiminen laiminlyötiin. Perheillä ei ollut siihen varaa ja valtio ilmeisesti priorisoi muut asiat tärkeämmiksi. Puolet yli 65-vuotiaista eläkeläisistä saa eläkettä alle puolet kansallisesta mediaanitulosta, ja tämä on täysin riittämätön elinkustannusten peittämiseksi.

Professorin mukaan muutama vuosi sitten pelkästään Jongno'n kaupunginosassa Seoul'issa oli noin 300-400 mummoprostituoitua.

Näin taannoin ranskalaisen televisiodokumentin Koreoiden pyrkimyksistä yhdentyä yhdeksi valtioksi. Siinä mainittiin, että elintasoero näiden kahden valtion välillä on suurempi kuin missään muualla maailmassa kahden naapurivaltion välillä.

Tuo herättää kuitenkin kysymyksen siitä, keiden elintasosta konkreettisesti on kysymys. Ilmeisesti väite on esitetty keskiarvoja vertaamalla, mutta ihmiset eivät ole keskiarvoja. Etelä-Koreassa elintasoerot ovat valtavia. Siellä on ihmisiä, jotka ovat paljon köyhempiä kuin pohjoiskorealaiset ja siellä on ihmisiä, jotka ovat paljon rikkaampia kuin pohjoiskorealaiset.

Erilaisten yhteiskuntajärjestelmien hyvyyttä ja huonoutta arvioitaessa on pidettävä mielessä asioiden priorisointi – se muodostaa mittatikun yhteiskuntajärjestelmän arvioimiseksi. Onko tärkeämpää se, että kaikkien ihmisten perustarpeiden tyydyttämisestä pidetään huoli vai onko tärkeämpää, että pienilukuinen vähemmistö saa rikastua rajattomasti muiden kustannuksella?

 

Lähde:

Granny prostitutes reflect South Korea's problem of elderly poverty

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset