*

jannekejo Jos sosialismia arvioidaan kapitalismin arvomittareilla, tulokseksi tulee automaattisesti, että sosialismi toimii vain jos se ei eroa kapitalismista.

Vasemmisto ujostelee suotta

Vasemmiston (tällä en tarkoita Vasemmistoliittoa, vaan ihan oikeaa vasemmistoa) tulisi alkaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja selittää asioita kansan suurelle enemmistölle, joka on työväenluokkaista mutta ei sitä tiedä.

 

Kuulutko työväenluokkaan?

Kansan suuri enemmistö kuuluu työväenluokkaan. Yksinkertainen testi sen selvittämiseksi, kuulutko työväenluokkaan vai et, on tämä: Saatko pääomatuloja enemmän kuin muita tuloja (palkka, eläke ja sosiaalituet yhteensä)? Jos et saa, kuulut työväenluokkaan. Sillä ei ole merkitystä tämän asian kannalta, teetkö konkreettisesti työtä vai et.

 

Kansanvallan irvikuva

Nykyisenkaltainen niinsanottu länsimainen demokratia on kansanvallan irvikuva, jossa pienen rikkaan vähemmistön hallitsema valtamedia aivopesee kansan äänestämään oman etunsa vastaisesti, ja jos se ei riittävän hyvin onnistu, lahjoo ja kiristää valittuja poliitikkoja niin että varmasti onnistuu. Tätä kutsutaan taloudellisten realiteettien huomioon ottamiseksi sekä markkinoiden tahdon kunnioittamiseksi. Kansa saa äänestää niin kuin haluaa, mutta sillä ei ole merkitystä, koska valitut poliitikot eivät hallitse taloudellista valtaa.

 

Sananvapauden ihannoiminen

Silloin kun suuri osa kansaa on taloudellisen riiston alaisena, tuntuu hyvältä saada sanoa vapaasti mielipiteensä ja yrittää sitä kautta muuttaa yhteiskuntaa.

Mutta tuo konteksti unohdetaan tavallisesti, ja johtopäätöksestä tehdään ehdoton hokema. Toisin sanoen sananvapautta aletaan (ulkoapäin katsottuna, tietenkin) pitää hyvänä asiana sellaisessakin yhteiskunnassa, jossa kansan suuri enemmistö ei ole riiston alaisena ja jossa sananvapaus palvelisi vain riiston uudelleen aloittamista.

Näin ollen esimerkiksi Pohjois-Koreassa nähtävää kapitalismin propagoimisen rangaistavuutta pitävät meidän omassa yhteiskunnassamme pahana asiana moni sellainenkin, joka mieltää itsensä kommunistiksi! Ja nuo samat ihmiset voivat olla samalla sitä mieltä, että meidän omassa yhteiskunnassamme esimerkiksi alkoholin ja tupakan mainostamisen, rikokseen yllyttämisen sekä kansanryhmää vastaan kiihottamisen kriminalisoiminen on hyvä asia. Minustakin on hyvä, että nuo on kriminalisoitu, koska ne ovat yhteiskunnan kannalta vaarallisia asioita, ja aivan samasta syystä minusta on hyvä, että Pohjois-Koreassa sosialismin vastainen ja kapitalismia puolustava propaganda on kriminalisoitu.

 

Monipuoluejärjestelmä

Monipuoluejärjestelmä on hyvin läheistä sukua sananvapaudelle. Ja kuten näemme nykyään Suomessa kumpikin rappeutuu samaa tahtia. Valtamediasta on tulossa hyvää vauhtia yksiääninen valemedia, jossa ei soraääniä ole löydettävissä, ja eduskunnan puoluekirjosta ei ole löydettävissä todella vaihtoehtoista politiikkaa.

Nämä ilmentävät sitä tosiseikkaa, että valta ei kumpua siitä, mitä ihmiset vaaliuurnilla äänestävät, vaan siitä, kuka omistaa tuotanto- ja rahoitusvälineet.

 

Ihmisoikeuksien sisäinen ristiriita

Ihmisoikeuksien hymistelystä on tehty koko kansan hyve ilman pienintäkään analyyttisyyttä. Ihmisoikeuksia on pitkä liuta ja ne ovat sisäisesti ristiriitaisia.

Toisaalta ihmisoikeuksiin kuuluu, että jokaisella on oikeus saada ruokaa, vaatteita, asunto, terveydenhuoltoa jne. Nämä asiat eivät synny itsestään, vaan niiden tuottamiseksi jonkun pitää tehdä työtä.

Toisaalta ihmisoikeuksiin kuuluu, että ketään ei saa pakottaa työntekoon.

Jokainen abstraktiin ajatteluun kykenevä näkee, että noiden välillä on ristiriita.

Käytännössä kyse on siis siitä, miten tuo työnteon pakko allokoidaan tai delegoidaan – ei siitä, onko työtä pakko tehdä vai ei.

Kapitalistisessa yhteiskunnassa tuo pakko allokoidaan ”markkinoiden näkymättömän käden” avulla: vähävaraisten on tehtävä työtä, varakkaiden ei tarvitse.

Sosialistisessa yhteiskunnassa kaikkien on osallistuttava työntekoon.

 

Kapitalistisen ja sosialistisen yhteiskunnan eroja

Kapitalistisessa yhteiskunnassa valtiovalta pitää vain huolen siitä, että yksityiset tahot voivat kilpailla keskenään ”oikeudenmukaisesti” eli niin että vahvempi voittaa.

Sosialistisessa yhteiskunnassa valtiovalta pitää huolen siitä, että ihmisten perustarpeet tulevat tyydytetyiksi.

Kapitalistisessa yhteiskunnassa kouluttautuminen on jokaisen yksityisasia ja taloudellinen sijoitus. Valtiovalta ei kanna vastuuta siitä, mitä maassa tuotetaan ja miten. Vain varakkailla on mahdollisuus opiskella, ja valmistuttuaan he rahastavat osaamisellaan saadakseen tuottoa sijoitukselleen. Niinpä köyhillä ei ole varaa heidän palveluihinsa.

Sosialistisessa maassa valtio kustantaa opiskelun. Eikä pelkästään luentojen yms. tarjontaa, vaan maksaa jopa palkkaa opiskelusta, koska kyseessä on tärkeä työ: yhteiskunnallisen tuotantovälineen tuottaminen, työntekijän osaaminen.

Kapitalistisesta maasta korkeasti koulutettu ihminen on vapaa muuttamaan pois, koska hän on maksanut koulutuksensa etukäteen eikä ole maallen mitään velkaa.

Sosialistisesta maasta korkeasti koulutettu ei saa muuttaa vapaasti pois, koska ihminen on maansa muille kansalaille velkaa: hän on saanut koulutuksensa muiden kustannuksella juuri siksi, että muut voisivat sittemmin nauttia hänen palveluksistaan esimerkiksi lääkärinä.

Ennen Berliinin muurin rakentamista Itä-Berliinistä pyrki muuttamaan länteen ennenkaikkea korkeasti koulutettuja ihmisiä, jotka olisivat voineet rahastaa lännessä enemmän osaamisellaan. Tällaisen salliminen – ja vähemmän koulutettujen itäsaksalaisten jättäminen oman onnensa nojaan – on juuri sitä länsimaista individualistista vapautta, jossa ei piitata muiden ihmisten hyvinvoinnista.

 

Neuvostoliiton vaikutus länsimaihin

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta rakennettiin hävityn sodan jälkeen Neuvostoliiton harjoittaessa jonkinasteista poliittista vaikutusvaltaa. Kun Neuvostoliitto lakkautettiin noin neljännesvuosisata sitten, alettiin hyvinvointivaltiota purkaa.

Neuvostoliiton lakkauttamisesta lähtien on ollut nähtävissä kiihkeä pyrkimys takaisin 1800-luvun yhteiskuntaan. Moni ihminen sokaistuu pinnallisista erilaisuuksista. Moni kuvittelee, että koska 1800-luvulla ei ollut tietokoneita eikä kännyköitä, niin nykyinen yhteiskunta ei voi mitenkään palata samanlaiseksi.

Tuollainen sokeus näkyy hyvin myös nettikeskusteluissa. On tragikoomista, että Marx vastasi jo Pääomassa 1800-luvulla käytännössä kaikkiin niihin argumentteihin, joita nykyään esitetään kapitalismin puolesta ja sosialismia vastaan. Mainitsen vain kaksi esimerkkiä.

Nykyään sanotaan, että ei nykyään enää ole olemassa mitään oikeaa työväenluokkaa, kun kaikilla ihmisillä on jo telkkari ja kännykkä ja leivän lisäksi leivoksia jne. Marx mainitsi Pääomassa, että 1800-luvulla sanottiin, ettei tuolloin enää ollut olemassa mitään oikeaa työväenluokkaa kun jokaisella oli varaa kulkea nahkakengissä eikä kukaan enää käyttänyt puukenkiä.

Nykyään sanotaan, että jokaisella on tietokone, ja tietokone on tuotantoväline, ja jos kerran tuotantovälineiden omistajat ovat kapitalisteja, niin silloin jokainen on nykyään kapitalisti. Marx vastasi Pääomassa tuohon argumenttiin sillä erotuksella, että 1800-luvulla tietokoneen sijalla oli ompelukone.

On kerrassaan surkeaa, että 150 vuodessa keskustelu ei ole edennyt askeltakaan, vaan edelleen esitetään samoja argumentteja kuin 1800-luvulla. Kyseessä ei ole keskustelu, vaan jankuttaminen. Se on täysin ymmärrettävää sen perusteella, mitä Marx yhteiskunnasta kertoi, ja samalla on täysin ymmärrettävää, että yhteiskunta ei tule oleellisesti muuttumaan yhteisymmärryksen saavuttamisen kautta, vaan voimakeinoin.

Kaikkein huvittavimmat väärinkäsittäjät kuvittelevat, että Marxin Pääoma käsitteli savupiippuja ja kehruukoneita ja olisi sen takia vanhentunut Voivoi... Savupiippujen ja kehruukoneiden tilalla on nyt laajakaistat ja tietokoneet, mutta mikään siitä, mitä Marx todella käsitteli Pääomassa, ei ole muuttunut. Analyysin aiheena oli talous ja siitä juontuvat valtasuhteet.

 

Nykyisen vasemmiston kainous

Nykyiset vasemmistolaiset ovat sisäistäneet nykyisen yhteiskuntamme ”sivistyneisyyden” ja pyrkivät siksi toteuttamaan sosialismia sitä kautta, että kaikki olisivat yhtä mieltä siitä, että se on kaikkien etu.

Se ei ole kaikkien etu eikä tule sitä olemaan. Se on suuren enemmistön etu, mutta suurella enemmistöllä ei ole valtaa meidän nykyisessä yhteiskunnassamme. Valta on pienellä vähemmistöllä, jonka etuna ei ole se, että valta jakautuisi tasan kaikkien kesken tai olisi suuren enemmistön hallussa.

Nykyinen vasemmisto on sosialidemokraattista. Moni itsensä kommunistiksi mieltäväkin on tosiasiallisesti ajatusmaailmaltaan sosialidemokraatti. Sosialidemokratia eroaa sosialistisista pyrkimyksistä siten, että sosialidemokraattisen näkemyksen mukaan sosialistinen vallankumous ei ole tarpeen, vaan riittää, että jaetaan työn hedelmiä riittävän oikeudenmukaisesti. Suuren enemmistön ei tarvitse saada totaalista päätösvaltaa itselleen, kunhan leipää ja sirkushuveja riittää. Siinä sosialidemokraattinen ideologia pähkinänkuoressa.

Nykyaikainen sosialidemokratia erkani marxilaisuudesta 1800-luvun loppupuolella, ja se, että jotkut eurooppalaiset sosialidemokraattiset puolueet nykyään kutsuvat itseään sosialistisiksi, vaikeuttaa tavallisen kansalaisen pyrkimyksiä hahmottaa poliittista kenttää entisestään.

Vaikkei kukaan tietenkään olekaan tästä kiinnostunut, niin laitan silti linkin teokseen, joka valottaa tuota marxismin ja sosialidemokratian eroa: http://sosialismi.net/kirjasto/Rosa_Luxemburg_-_Reformismi_vai_vallankumous.pdf

 

Mitä vasemmiston sitten pitäisi tehdä?

Vasemmiston pitäisi sanoa suoraan, että se ajaa työväenluokan diktatuuria, yksipuoluejärjestelmää ja sananvapauden rajoittamista.

Valtaosa itsensä vasemmistolaisiksi mieltävistä ihmisistä ei tällaista edes kannata. Ja hekin jotka kannattavat, eivät tohdi sitä sanoa ääneen. Tuloksena on sitten suurinpiirtein tämä nykyinen yhteiskunnallinen tilanne, jota voisi luonnehtia vaikkapa loppua edeltäväksi ajaksi.

Tuo loppua edeltävä aika tarkoittaa yhteiskunnan hajoamista tai suurta yhteiskunnallista kaaosta edeltäväksi ajaksi. Sen merkkejä ovat muun muassa tiedonvälityksen muuttuminen pikkuhiljaa yksiääniseksi valheelliseksi propagandaksi samalla kun yhteiskunnassa on suuria materiaalisia vastakkainasetteluja. Tuo tarkoittaa sitä, että yhteiskunta on muuttumassa fasistiseksi. Ero sosialistiseen yhteiskuntaan on se, että sosialistisessa yhteiskunnassa ei ole materiaalisia vastakkainasetteluja eri yhteiskuntaryhmien kesken.

Niin kauan kuin vasemmisto ei kehtaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä, ei kansan enemmistöllä ole mahdollisuutta tutustua eikä totutella niihin ajatuksiin, joista oikea vasemmistolaisuus muodostuu. Ja kun kansan suurella enemmistöllä ei ole mahdollisuutta tietää noista ideoista, se ei osaa niitä kaivata eikä kannattaakaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset