jannekejo Jos sosialismia arvioidaan kapitalismin arvomittareilla, tulokseksi tulee automaattisesti, että sosialismi toimii vain jos se ei eroa kapitalismista.

Elokuvataiteen rooli kansan ideologisessa kasvatuksessa Pohjois-Koreassa

Oletko koskaan katsonut pohjoiskorealaista elokuvaa? Veikkaan, että useimmat suomalaiset eivät ole. Youtubessa on kuitenkin nähtävissä kymmeniä pohjoiskorealaisia elokuvia englannin kielisin tekstityksin.

Katsoakseen pohjoiskorealaisia elokuvia ei tietenkään tarvitse olla sosialismin kannattaja. (Minäkin katson Hollywood-elokuvia, vaikken ole kapitalismin kannattaja.) Jo pelkän yleissivistyksen takia kannattaa katsoa monenlaisista yhteiskunnista tulevia ja kertovia elokuvia, myös pohjoiskorealaisia.

Ennen kuin annan linkkejä ja lyhyitä kuvauksia yksittäisiin elokuviin, on paikallaan sanoa muutama saatesana elokuvataiteen roolista pohjoiskorealaisessa yhteiskunnassa. Tämän taustatiedon kautta elokuvat tulevat helpommin ymmärrettäväksi; niistä saa enemmän irti.

 

Miksi kansaa pitäisi kasvattaa ideologisesti?

Kim Jong Il kirjoitti vuonna 1995 tekstin ideologisen työn tärkeydestä sosialismin toteuttamiseksi. Tuossa tekstissä hän analysoi muun muassa Neuvostoliiton romahtamiseen johtaneita tekijöitä ja tuli siihen johtopäätökseen, että yksi keskeisimpiä tekijöitä oli kansan ideologisen kasvatustyön laiminlyöminen.

(Mielenkiintoisena henkilökohtaisena anekdoottina mainittakoon, että olin omissa fundeerauksissani päätynyt samaan johtopäätökseen jo vuosia ennen kuin ensimmäistä kertaa törmäsin mihinkään Juche-ideologiaa käsittelevään tai muuten Pohjois-Koreasta peräisin olevaan tekstiin. Kun sitten sattumalta sellaiseen törmäsin, innostuin asiasta juuri siksi, että se vastasi aika hyvin omaa näkemystäni.)

Laitan tähän lyhyen lainauksen tuosta Kim Jong Il'n teksistä, josta käy ilmi, miksi Pohjois-Koreassa pidetään kansan ideologista kouluttamista ensiarvoisen tärkeänä (koko teksti on 25 sivua ja se kannattaa lukea):

Sosialismin romahtamisprosessi monessa maassa antaa meille sen vakavan opetuksen, että jos ei kiinnitetä huomiota ideologiaan ja hylätään ideologinen työ sosialistisessa yhteiskunnassa, ihmiset sairastuvat ideologisesti. Se vääristää ja tuhoaa kaiken sosialistisen.

Jos ideologinen linnoitus kaatuu, sosialismi ei pysty puolustamaan itseään, riippumatta siitä kuinka suuri sen taloudellinen ja sotilaallinen voima on.

Toisaalta tämä osoittaa, kuinka suurta osaa ideologia näyttelee ja kuinka tärkeää ideologinen työ on sosialismin toteuttamiseksi.

Tarve pitäytyä ideologiassa tärkeimpänä tekijänä ja asettaa ideologinen työ etusijalle sosialismin toteuttamiseksi nousee Juche-näkemyksestä ideologisen tietoisuuden roolista inhimillisessä toiminnassa.

Ensimmäistä kertaa historiassa Juche-aate selvitti sen totuuden, että ihminen on riippumaton ja luova sosiaalinen olento, joka muuttaa maailmaa ja muokkaa kohtaloaan omalla voimallaan, ja että tietoisuus riippumattomuudesta näyttelee ratkaisevaa osaa ihmisen kohtalon muokkaamisessa.

Monet tekijät vaikuttavat inhimillisessä toiminnassa. Se, mihin näistä tekijöistä kiinnitetään ratkaiseva merkitys, on hyvin tärkeää yhteiskunnallisessa kehityksessä ja inhimillisen kohtalon muokkaamisessa.

Aikaisemmin inhimilliseen toimintaan ratkaisevasti vaikuttavaa tekijää etsittiin pääasiassa ihmisen ulkopuolelta. Uskonnolliset ja idealistiset näemykset väittivät, että jokin mystinen yliluonnollinen olento ihmisen ulkopuolella hallitsi ihmisen toimintaa ja päätti hänen kohtalostaan. Tiede on jo osoittanut näiden näkemysten mielettömyyden.

Materialistinen näkemys etsi inhimilliseen toimintaan ratkaisevasti vaikuttavaa tekijää objektiivisista, materiaalisista olosuhteista. Ihminen on aineellisen maailman kehityksen tulos. Ihminen elää ja työskentelee aineellisessa maailmassa, joten objektiiviset, aineelliset olosuhteet vaikuttavat pakosta hänen toimintaansa. Mutta objektiiviset olosuhteet eivät suoraan aiheuta ihmisen toimintaa. Ne vaikuttavat hänen toimintaansa vain hänen tietoisuutensa kautta. Ihminen on sosiaalinen olento, joka työskentelee riippumattomasti, luovasti ja tietoisesti. Näin ollen häneen ei pelkästään vaikuta objektiiviset olosuhteet, vaan hän aktiivisesti muuttaa ja hyödyntää niitä.

Ideologinen tietoisuus näyttelee ratkaisevaa osaa inhimillisessä toiminnassa. Koska ideologinen tietoisuus heijastelee ihmisen tarpeita ja mielenkiinnon kohteita, se hallitsee kaikkea hänen toimintaansa ja palvelee liikkeellepanevana voimana, joka saa hänet taistelemaan maailman muuttamiseksi. On totta, että objektiivisen maailman lakeja heijasteleva tieto näyttelee tärkeää osaa ihmisen toiminnassa. Vain silloin kun ihmisellä on tieteellistä tietoa, hän pystyy käyttämään järkevästi omaa voimaansa ja objektiivisia olosuhteita sopusoinnussa objektiivisten lakien kanssa ja muuttamaan maailmaa onnistuneesti. Tieteellinen ja teknologinen tieto näyttelee yhä suurempaa osaa yhteiskunnallisten tuottavien voimien kehittämisessä.

Siitä huolimatta ihmisen toiminnan tarkoitus ja suunta määräytyy, ja hänen toimintaansa säätelee ja kontrolloi, hänen ideologinen tietoisuutensa. Se, miten ihminen käyttää tietoaan ja minkä tasoista luovaa kykyä hän osoittaa, riippuu siitä millainen ideologia hänellä on. Vain sellainen ihminen, jolla on kansanjoukkojen palvelemisen aate, voi omistaa tietonsa, taitonsa, viisautensa ja lahjakkuutensa kansanjoukkojen puolesta toimimiselle.

Ideologinen tietoisuus, joka heijastelee ihmisen luontaisia toiveita olla maailman hallitsija, maailman muuttaja, on tietoisuus riippumattomuudesta. Tietoisuus riippumattomuudesta on tietoisuus oman kohtalonsa hallitsijana olemisesta; se on toive oman kohtalon muokkaamisesta. Vain silloin kun ihmisellä on tietoisuus riippumattomuudesta, hän pystyy muuttamaan maailmaa positiivisesti ja muokkaamaan kohtaloaan hyvin.

Sosialistinen ideologia edustaa riippumattomuudesta tietoisuuden korkeinta kehitysastetta. Se heijastelee ihmisen toiveita riippumattomuudesta ja kollektivismista. Sellaisena se on luonnon ja yhteiskunnan muuttamisen ja ihmisen kohtalon muokkaamisen voimakkain ideologinen ase. Se palvelee myös kiinteän yhteiskunnallisen yhtenäisyyden ja koossapysymisen ideologisena perustana. Ideologinen työ, jota tehdään kansanjoukkojen varustamiseksi sosialistisella ideologialla, on avainasemassa ohjasten antamiseksi sosialismin eduille, sen voiman kasvattamiselle ja vallankumouksen ja rakentamisen kiihdyttämiselle.

Sosialistiset taloudelliset suhteet ovat sosialistisen ideologian taloudellinen, aineellinen perusta. Sosialistiset taloudelliset suhteet, joiden suuri osatekijä on sosialistinen omistus, tarjoavat kansanjoukoille aineelliset olosuhteet, joiden avulla he voivat omaksua ja lujittaa sosialistista ideologiaa. Tämän takia sosialististen taloudellisten suhteiden lujittamisella ja kehittämisellä on suuri vaikutus kansanjoukkojen varustamiselle sosialistisella ideologialla.

Yhteiskunnallis-taloudellinen perusta vanhentuneiden aatteiden ilmaantumiselle katoaa sosialistisen järjestelmän perustamisen myötä. Kuitenkin vanhasta yhteiskunnasta periintyneet ideologiset, teknologiset ja kulttuuriset takapajuisuudet ja muut senkaltaiset jäännökset ovat olemassa historiallisen ajanjakson ajan. Nämä toimivat ei-sosialististen ideologisten elementtien pesänä.

Varustaaksemme kaikki sosialistisen yhteiskunnan jäsenet sosialistisella ideologialla meidän on turvattava sosialistinen omistus. Meidän on jatkuvasti lujitettava ja kehitettävä sosialistisia taloudellisia suhteita ja vähitellen voitettava vanhan yhteiskunnan jäänteet, joita on jäljellä yhteiskunnallis-taloudellisissa suhteissa ja monilla muilla yhteiskunnallisen elämän aloilla.

Jos sosialistisessa yhteiskunnassa olevia vanhan yhteiskunnan jäänteitä rohkaistaan kasvamaan, tai kapitalistisia talouden hallintometodeja otetaan käyttöön sosialistisen talouden hallinnossa, tai vielä pahempaa, jos kapitalistinen omistus elvytetään antamalla sen tunkeutua sosialistiseen omistukseen, seurauksena on sosialistisen ideologian taloudellisen, aineellisen perustan sortuminen ja olosuhteiden luominen individualismin, itsekkyyden ja muiden porvarillisten ideoiden kasvulle.

Yksityisomistus synnyttää vääjäämättä individualismia ja porvarilliset ideat vääjäämättä kasvavat ja leviävät kapitalistisen omistuksen ja kapitalistisen markkinatalouden maaperässä. Sosialismi on yhteensovittamaton yksityisomistuksen ja kapitalistisen markkinatalouden kanssa.

Vaikka sosialistinen järjestelmä on perustettu ja lujat taloudelliset ja aineelliset perustat sosialismille luotu, ihmiset eivät omaksu sosialistista ideologiaa automaattisesti. Ihmisten mielten täyttäminen sosialistisella ideologialla tarkoittaa ideologista taistelua ideologisella alueella vanhan ja uuden välillä; se on hanke, jolla ideologiaa muutetaan poistamalla vanhentuneet aatteet ihmisten mielistä ja varustamalla heidät uudella, sosialistisella ideologialla.

Porvarilliset ja kaikki muut vanhentuneet, taantumukselliset ideat perustuvat individualismiin. Kaikki riistoyhteiskunnat perustuivat individualismiin ja näissä yhteiskunnissa individualismi turmeli ihmisiä tuhansia vuosia. Individualismi on itsepintainen konservatiivinen idea, joka on juurtunut syvälle ihmisten tietoisuuteen, tapoihin ja elämään. Jopa sosialistisessa yhteiskunnassa individualismi ja muut vanhentuneet ideat ovat yhä olemassa suuressa määrin ja kun pienikin mahdollisuus ilmaantuu, nämä ideat itävät uudelleen ja leviävät kauas ja pitkälle.

Sosialistinen ideologia on uusi ideologia, perustavalla tavalla erilainen kuin kaikenlaiset vanhentuneet ideogiat, jotka perustuvat individualismille. Vanhentuneiden ideoiden pyyhkiminen pois ihmisten mielistä ja heidän varustaminen uudella, sosialistisella ideologialla on ideologinen vallankumous heidän ideologisen elämänsä muuttamiseksi radikaalisti. Sen voi tehdä vain väsymättömällä ja positiivisella ideologisella koulutuksella ja ideologisella taistelulla.

Taistelematta sosialistisessa yhteiskunnassa jäljellä olevia vanhentuneita ja taantumuksellisia kuten porvarillisia ideoita vastaan olisi mahdotonta kitkeä ihmisten mielistä niissä viipyvät vanhentuneet ideat; ja ilman ihmisten tarmokasta kouluttamista heidän kyllästämiseksi sosialistisella ideologialla olisi mahdotonta muuttaa heidän ideologiaansa.”

Myöhemmin tuossa tekstissä sivutaan erityisesti taiteen ja kansan ideologisen kasvattamisen välistä yhteyttä:

Tiedotusvälineet ja taide ja kirjallisuus ovat voimakkaita ideologisia aseita joukkojen kouluttamiseksi, organisoimiseksi ja mobilisoimiseksi.

Sosialistisessa yhteiskunnassa median, taiteen ja kirjallisuuden ja kaikkien muiden ideologisten ja kulttuuristen kanavien on palveltava kokonaan sosialismin puolustamista ja edistämistä joukkojen riippumattomuuden toiveen täyttämiseksi puolueen johdon alla. Jos ideologiset ja kulttuuriset kanavat eroavat työväenluokan puolueen ohjauksesta ja valvonnasta sosialistisessa yhteiskunnassa, niitä tullaan käyttämään vastavallankumouksen välineinä. Tämän todistaa se tosiseikka, että niissä maissa, jotka rakensivat sosialismia, sosialismin petturit ja taantumukselliset ottivat kulttuuriset kanavat omiin käsiinsä ja käyttivät niitä sosialismia vastaan hyökkäämiseen. Työväenluokan puolueen on pidettävä tiedotusvälineet, taide ja kirjallisuus ja muut ideologiset ja kulttuuriset kanavat tiukassa valvonnassa. Sen on jatkuvasti korostettava niiden roolia niin että ne kaikki täyttävät luotettavasti tehtävänsä ja velvollisuutensa sosialistisella ideologisella rintamalla.

Sosialistinen valtio ohjaa ja hallinnoi kaikkia yhteiskunnallisen elämän osa-alueita – erityisesti politiikkaa, taloutta ja kulttuuria – yhtenäisellä tavalla. Sosialistisen valtion rooli ideologisena ja kulttuurisena kasvattajana on yksi sen perusrooleista.

Ohjatessaan ja hallinnoidessaan kaikkia yhteiskunnallisen elämän osa-alueita, kuten valtion hallintoa ja talouden johtoa, sosialistisen valtion on pitäydyttävä sosialistisissa periaatteissa. Sen on saatettava sosialismin edut täyteen kukoistukseensa ja siten täysin varmistettava ihmisille aineellisesti hyvä elämä täyttääkseen sosialismin vaatimukset.”

Kim Jong Il: Ideologisen työn asettaminen etusijalle on oleellisen tärkeää sosialismin toteuttamiseksi

 

Millä silmällä pohjoiskorealaisia elokuvia kannattaa katsoa?

Pohjoiskorealaisia elokuvia kannattaa katsoa hieman eri tavalla kuin länsimaisia elokuvia. Kun katsomme länsimaisia elokuvia, meitä kiinnostaa vain tarina, jonka elokuva kertoo sekä se tapa, jolla se sen kertoo. Sen sijaan pohjoiskorealaisia elokuvia katsoessa kannattaa huomio kiinnittää myös siihen, mitä niiden kautta voi oppia pohjoiskorealaisesta yhteiskunnasta – suoraan ja rivien välistä. Tätä motivaatiota meillä ei ole länsimaisia elokuvia katsoessamme, koska tunnemme jo tai ainakin kuvittelemme tuntevamme länsimaisen yhteiskunnan.

Kim Jong Il piti vuonna 1970 puheen elokuvan tekijöille – käsikirjoittajille ja ohjaajille. Tuossa puheessaan hän antoi ohjeistusta siihen, miten elokuvia pitäisi tehdä ja miten niitä ei pitäisi tehdä. Tämän ohjeistuksen tunteminen auttaa myös katsojaa katsomaan elokuvia oikeiden silmälasien läpi niin että elokuvat tulevat vielä helpommin ymmärrettäviksi.

Tuon ohjeistuksen keskeisiä pointteja on muun muassa se, että elokuvien on käsiteltävä jotain sosialistisen yhteiskunnan kannalta relevanttia pointtia. Lisäksi elokuvien on oltava todenmukaisia – ne eivät saa kaunistella eikä rumennella elämää sosialistisessa yhteiskunnassa. Vääristyneen kuvan esittäminen johtaisi vain siihen, että ihmiset vieraantuisivat elokuvista.

Edelleen tuossa ohjeistuksessa sanotaan, että taiteen tehtävänä ylipäätään on antaa vastaus siihen, millaista on hyvä ja tarkoituksellinen elämä. Elokuvissa on esitettävä esimerkiksi, miten roolihahmot tai joku roolihahmo yrittää ensin ratkaista jotain ongelmaa väärällä tavalla tai jättää sen kokonaan ratkaisematta ja miten tuo henkilö sitten vähitellen oppii toveriensa avustuksella oikean tavan ratkaista ongelma.

Jotta käsikirjoittajat ja ohjaajat pystyisivät tekemään relevantteja elokuvia, heidän on muun muassa tunnettava ja ymmärrettävä puolueen ideologia.

Tuo ohjeistus on 44 sivua pitkä ja se kannattaa lukea:

Kim Jong Il: Let Us Make More Revolutionary Films Based on Socialist Life

 

Kello seinällä

Pohjoiskorealaisissa elokuvissa, kuten arvattavasti joissakin muunmaalaisissakin elokuvissa, esiintyy jonkin verran symboliikkaa, jota ei välttämättä edes huomaa, ellei satu tietämään kyseisen symboliikan taustaa.

Kerron pienen esimerkin.

Olin jo katsonut monia pohjoiskorealaisia elokuvia ennenkuin aloin lukea Kim Il Sung'in omaelämäkertaa. Tuossa teoksessa Kim Il Sung kertoi aluksi oman isänsä elämästä. Kun Kim Il Sung'in isä oli nuori poika, hän kävi naapurikylässä sijaitsevaa koulua ja pitkähkön koulumatkan takia hänen piti herätä aikaisi aamulla ehtiäkseen kouluun.

Perhe ei kuitenkaan omistanut kelloa. Koko kylässä oli vain yksi kello – muuan naapuri omisti seinäkellon. Niinpä Kim Il Sung'in isän äiti heräsi aamuyöstä ja hiipi naapurin ikkunan taakse katsomaan, paljonko kello on ja joko pitää herättää poika koulumatkalle. Toisinaan äiti heräsi pari tuntia liian aikaisin katsomaan kelloa ja tällainen tietysti kulutti voimia muutenkin raskaassa elämässä (he olivat maanviljelijöitä).

Kun olin lukenut tuon tarinan, aloin kiinnittää huomiota siihen, että pohjoiskorealaisissa elokuvissa olohuoneen seinällä on hyvin usein seinäkello. Viime vuonna kiinnitin huomiota siihen, että kun Pyongyangin Ryomyong-kadun uudet tornitalot, 55- ja 70-kerroksiset, valmistuivat ja Kim Jong Un kävi niitä tarkastamassa, niin osittain valmiiksi kalustetuissa huoneistoissa oli seinäkello olohuoneen seinällä.

En tietenkään tiedä, onko tuollaisesta seinäkellosta mitään virallista ohjeistusta olemassa vai onko se vain maan tapa, jota kukaan ei edes tule ajatelleeksi vai onko se peräti vain minun oman mielikuvitukseni tepposia. Pitääpä alkaa katsoa kuvia sillä silmällä, näkyykö jossain olohuonetta, jossa ei olisi seinäkelloa...

Tämä on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, mitä kirjoituksen alussa Juche-ideologian filosofisten perusteiden yhteydessä sanottiin: Ihminen kiinnittää huomiota siihen, mistä hän on tietoinen tai mille hänellä on olemassa käsitteet. Mielenkiintoisesti Raamatussa sanotaan oikeastaan sama asia sanoilla ”Etsikää, niin te löydätte!”

 

Muutamia elokuvia

Laitan linkin muutamaan elokuvaan ja kerron lyhyesti, millaisen tarinan ne kertovat tai mikä niissä on teemana.

 

A Forest is Swaying (1982)

https://www.youtube.com/watch?v=y0qjeqIkLrE

Tarina kertoo sodasta (Korean sota) palaavasta miehestä, jonka joukkueessa ollut ja kuollut sotilas oli sodan aikana kerännyt puun siemeniä istuttaakseen kotiseudulleen. Tarinan päähenkilö vie nuo siemenet miehen perheelle ja vähitellen jää sinne ja alkaa itse istuttaa puita sodan polttamalle vuorelle.

Lähimmän kylän (kymmenien kilometrien päässä) paikalliskomitean palkkama biologi, nuori nainen, saa kuulla tuosta projektista ja toteaa, että on toivotonta istuttaa tuota puulajia tälle vuorelle, koska maaperä ei kerta kaikkiaan sovi siihen. Hän matkustaa paikan päälle ja yrittää saada miehen luopumaan projektista, mutta tämä ei luovuta. Nainen auttaa miestä hiukan kun nyt kerran sattuu paikan päällä olemaan, vaikka pitääkin touhua toivottomana. Vähitellen heidän välilleen kehittyy rakkaustarina ja lopulta puutkin alkavat kasvaa.

 

Lighthouse (1983)

https://www.youtube.com/watch?v=CUXPJR22Vcs

Kertoo miehestä, joka jo Japanin vallan aikana (1910-45) työskenteli majakalla ja myöhemmin, vapautussodan jälkeen omistautui majakanvartijaksi. Tämän elokuvan olen tainnut katsoa vain kerran ja siitä on sen verran aikaa, etten muista kaikkia juonikäänteitä. Muistan kuitenkin, että pidin elokuvasta, joten pitääpä katsoa se uudelleen kun ehdin.

 

A Traffic Controller on Crossroads (1986)

https://www.youtube.com/watch?v=_Ge2TQfqwX4

Kertoo nuoresta naispuolisesta liikenteenvalvojasta ja miten hän suhtautuu oman työnsä tärkeyteen ja merkityksellisyyteen ja miten jotkut hänen työkaverinsa ovat osittain eri mieltä, puhumattakaan yhdestä miespuolisesta pakettiauton kuljettajasta, jota tuo liikenteenvalvoja sakottaa kerta toisensa jälkeen liikennesääntöjen rikkomisen takia. Sivujuonena perhekuvioita yms.

 

Comerade Kim Goes Flying (2012)

https://www.youtube.com/watch?v=J6VQbagojN0

Kappas, tämä elokuva on näköjään poistettu Youtubesta, vain trailereita on jäljellä (laitan linkin viralliseen traileriin). Johtuneeko tekijänoikeus- ja ennenkaikkea bisneslogiikkakysymyksistä, kun kyseessä on Pohjois-Korean, Belgian ja Iso-Britannian yhteistyönä tehty elokuva? Mene ja tiedä.

Tarina kertoo nuoresta naisesta (Kim on yleinen sukunimi, joten elokuvassa ei ole puhe maan johtajasta), joka työskentelee ensin hiilikaivoksessa ja sitten muuttaa Pyongyang'iin ja alkaa työskennellä rakennustyömaalla. Hänen intohimonsa on kuitenkin akrobatia ja hän esittää rakennustyömaalla työkavereilleen erinäisiä stuntteja ja lopulta hän pääsee Pyongyang'in sirkukseen oikeiden artistien porukkaan tekemään trapetsitaidetta.

 

On the Green Carpet (2001)

https://www.youtube.com/watch?v=eb9Rks-HJQQ

Romanttinen draama, joka kertoo kahdesta voimisteluvalmentajasta, miehestä ja naisesta, jotka olivat kouluaikoina osallistuneet yhdessä voimistelukilpailuihin, mutta sittemmin menettäneet yhteydenpidon.

Mies valmentaa lapsia vuotuiseen Arirang-massavoimistelunäytökseen ja nainen työskentelee ylemmän tason koordinaattorina. (Tuossa festivaalissa – niitä on nähtävänä Youtubessa – on muun muassa elävä taustakuva, joka toimii niin, että siellä on muutamakymmenen tuhatta ihmistä vajaan neliömetrin kokoisten maalattujen pahvilaattapinojen kanssa ja kun he vaihtavat koordinoidusti kuvaa, niin koko taustakuva vaihtuu. Yksittäinen ihminen värillisen pahviplakaattinsa kanssa on tuossa ikäänkuin pikselin kokoinen osa. Se on aika hienon näköistä ja asian ideologinen puoli on tietysti sen painottaminen, että yhteistyö on voimaa. Tässä linkki vuoden 2013 Arirang-festivaaliin: https://www.youtube.com/watch?v=vNHkWc89Hp4).

Noista kahdesta valmentajasta tulee vähitellen läheisempiä työkavereita ja heidän välilleen kehittyy rakkaustarina. Lopulta sitten koittaa Arirang-festivaali, jonka onnistumisesta nainen on huolissaan, koska mies on ylikunnianhimoisena yrittänyt opettaa lapsille liian vaikeita temppuja, eikä siitä ole täyttä varmuutta, onnistuvatko ne lopulta. Ja kun maan johtajakin on esitystä katsomassa...

HUOM! Tässä elokuvassa on muuan erityisen mielenkiintoinen yksityiskohta. Noin 10-vuotias poika, joka on voimisteluryhmässä mukana, sairastuu umpilisäkkeen tulehdukseen, mutta yrittää vain kestää kipuja eikä kerro asiasta kenellekään, koska ei halua jäädä esityksestä paitsi. Lopulta tulehdus käy ylivoimaiseksi ja hänet viedään sairaalaan. Valmentaja sanoo pojalle, että ei tuollaisia asioita pidä salata, vaan on huolehdittava terveydestä. Poika leikataan ja hän toipuu hyvin.

Miksi tämä sitten on erityisen mielenkiintoista? Siksi, että YK:n Pohjois-Korean vastaisissa todistajanlausunnoissa on vuonna 2014, jos oikein muistan – joka tapauksessa yli 10 vuotta tämän elokuvan julkaisemisen jälkeen – rekisteröity todistajanlausunto, jossa kuvataan oikeastaan aivan sama tapaus sillä erolla, että todistajanlausunnon mukaan poika kuoli ja että sen jälkeen valmentajat ympäri maan ovat lietsoneet muita lapsia käyttäytymään yhtä päättömästi, koska sillä he muka osoittaisivat sankaruuttaan.

No, kun katsoo tämän elokuvan, niin näkee, että virallisen kannan mukaan kenenkään ei pidä henkensä kaupalla valmentautua.

 

O Youth! (1994)

https://www.youtube.com/watch?v=-32wJ9yK8Sc

Romanttinen komedia, joka kertoo perheestä, jonka vanhin poika, noin kolmikymppinen, asuu edelleen vanhempiensa luona ja valmistelee tohtorinväitöskirjaansa historian alalta. Hänellä on neljä nuorempaa sisarta, jotka ovat kaikki ammattilaisurheilijoita (jalkapalloilija, painonnostaja, voimistelija ja uimari). Poikaa ei urheilu kiinnosta pätkääkään.

Perheen äiti alkaa etsiä pojalleen puolisoa. Tapahtuu erinäisiä kommelluksia, kun äiti ja poika sekä nuorin tytär löytävät sattumalta saman nuoren naisen vaimoehdokkaaksi toisistaan tietämättä mutta äidillä ja pojalla on aivan väärä käsitys naisen ammatista. Tosiasiassa hän on ammattimainen taekwondo-kilpailija ja oman harjoittelunsa ohella valmentaa nuorten naisten uintijoukkuetta (jossa miespäähenkilön nuorin tytär sattuu olemaan) sekä ohjaa kangaskirjailutehtaan työntekijöiden taukovoimistelua, mikä johtaa siihen, että äiti ja poika luulevat kyseisen naisen tekevän työkseen kankaan kirjailua kun näkevät hänen tulevan kangaskirjailutehtaan suunnalta tai kuulevat hänen sanovan jollekulle, että on menossa sinne.

 

When We Pick Apples (2015)

https://www.youtube.com/watch?v=TulTyPZFLdc

Kertoo työstä ja elämästä omenafarmilla. Johtajana on mukava mies, joka kuitenkin suhtautuu työntekoonsa lepsusti. Muutamat nuoret naistyöntekijät ovat huolissaan jä ärtyneitä siitä, että satoa ja työvälineitä menee pilalle turhan välinpitämättömyyden takia. Pomo ei kuitenkaan ota kuuleviin korviinsa työntekijöiden moitteita ja pikkuhiljaa nämä alkavat ottaa itse ohjaksia käsiinsä tilanteen kohentamiseksi.

 

Flower Girl (1972)

https://www.youtube.com/watch?v=Ey2fvPtBsiA

Eeppinen elokuvasovitus vuosikymmeniä vanhemmasta teatteriesityksestä, joka kuvaa Japanin vallan aikaista sortoa ja kuinka kansa vähitellen nousee kapinaan sortajaansa vastaan. Tästä tulee ihan mieleen Charles Dickens'in 1800-luvun Lontoota kuvaavat romaanit (paitsi että niissä kansa ei nouse kapinaan).

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (21 kommenttia)

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Taidetta ja erityisesti elokuvia on aina käytetty propagandan välineenä massoille.

Maon Kiinassa, Neuvostoliitossa ja natsi-Saksassa elokuvateollisuus oli korvaamaton apu kansan ideologisessa kasvatuksessa eli aivopesussa.

P.S. Kello muuttovalmiin asunnon seinällä viittaa salakuunteluun.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Elokuvateollisuus on sivumennen sanoen korvaamaton apu kansan ideologisessa kasvatuksessa -- tai aivopesussa, kuten sanot -- myös niinsanotussa läntisessä eli kapitalistisessa maailmassa.

Harva meistä kuitenkaan sitä huomaa, koska olemme suhteessa tuohon aivopesuun kuin kalat vedessä; kalat eivät huomaa elävänsä vedessä juuri siksi, että eivät ole eläissään muuta kokeneet; siksi useimmat meistäkään eivät huomaa omassa yhteiskunnassamme tapahtuvaa aivopesua, koska siihen on syntymästä asti totuttu ja koko elämän ajan oltu 24/7 sen ympäröimänä. Vasta kun kokee ja näkee jotain muuta, osaa katsella myös omaa yhteiskuntaansa tuorein silmin.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Elokuvavalikoima länsimaissa on laaja.

Se ei ole rajattu kansalliseksi vaan kansalaisilla on mahdollisuus tutustua myös monipuoliseen kansainväliseen tarjontaan.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo Vastaus kommenttiin #3

Pohjois-Koreassakin voi katsoa ulkomaisia elokuvia, kunhan ne eivät ole sisältönsä puolesta yhteiskunnalle vaarallisia. Samoin on Suomessakin; erona on vain se, mitä pidetään yhteiskunnalle vaarallisena ja mitä ei.

Welcome to Pyongyang International Film Festival

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen Vastaus kommenttiin #4

Suomessa ei taideta pelätä, että jokin yksittäinen taide-esitys kuten elokuva tuhoaisi yhteiskuntamme.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo Vastaus kommenttiin #5

Ilja Janitskinin kannattaisi siis alkaa julkaista MV-julkaisua elokuvan muodossa. Samoin tupakka- ja alkoholinvalmistajien kannattaisi julkaista mainokset elokuvan muodossa. jne.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen Vastaus kommenttiin #6

Noinhan tuotemarkkinointi elokuvissa juuri tapahtuu.

MV-lehti elokuvana ei Suomessa eikä ulkomailla menestyisi. Heikko juoni.

Käyttäjän RaimoELaaksonen kuva
Raimo E. Laaksonen

Pohjois-korealaiset elokuvat ovat kyllä jääneet katsomatta. Sen sijaan vanhoja neuvostoliittolaisia propagandafilmejä kyllä on katseltu.

Niitä, joissa iloisesti taistelulauluja laulavia nuoria tyttöjä ja poikia kuljetetaan auton lavalla pellon laitaan suorittamaan osuuttaan sosialistisessa viljankorjuussa. Punaliput liehuvat ja julisteissa ylistetään valtionjohtoa sadosta. Ei se mitään, vaikka tuloksista vähän valehdellaan, viihdettähän sekin vain on.

Mietin sitä, että voisikohan pohjois-korealaisille näyttää James Bondeja, vai murenisiko koko juche-aate siihen?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Tuon ohjeistuksen keskeisiä pointteja on muun muassa se, että elokuvien on käsiteltävä jotain sosialistisen yhteiskunnan kannalta relevanttia pointtia. Lisäksi elokuvien on oltava todenmukaisia – ne eivät saa kaunistella eikä rumennella elämää sosialistisessa yhteiskunnassa."

Tuo ohjeistus ei ole pohjoiskorealaisten keksimää, vaan suoraan Stalinin Neuvostoliiton ohjeistusta taiteilijoille koskien "sosialistista realismia".

Sosialistinen realismi taidesuuntana oli määritelty hvyin monisanaisesti ja havainnollisesti. Ilkeämieliset neuvostointellektuellit määrittelivät sen kuitenkin erään anekdootin kautta:

Kuningas, jonka vasen jalka oli lyhyempi kuin oikea ja oikea käsi oli lyhyempi kuin vasen, määräsi taidemaalarin maalaamaan hänestä muotokuvan realistisesti. Maalari maalasi kuvan kuninkaasta, jolla oli vasen käsi pitempi kuin oikea ja oikea jalka pitempi kuin vasen. Hänet mestattiin, koska maalaus ei kunnioittanut hallitsijaa.

Seuraavaksi kuningas antoi saman tehtävän toiselle taidemaalarille. Hän maalasi potretin, jossa kuninkaalla olivat kaikki raajat saman pituisia. Hänet mestattiin, koska maalaus ei ollut realistinen.

Tehtävä annettin kolmannelle taidemaalarille. Hän maalasi kuvan kuninkaasta istumassa hevosen selässä oikea puoli vartalosta näkyvissä, jolloin näkyvissä ollut jalkä oli normaalin pituinen ja kädessään hän piti viittansa suojassa miekkaa, jolloin oikean käden lyhyys ei näkynyt. Kuninkaaan ilme oli tietysti urhea ja komea. Hänet palkittiin ruhtinaallisesti sosialistisen realismin maestrona.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Tuo anekdootti on aika hyvä, kunhan se vain nähdään oikealla tavalla (vai sanoisinko oikeasta näkövinkkelistä).

Jokaisessa yhteiskunnassa -- olipa yhteiskunta- ja talousjärjestelmä mikä tahansa -- nännäisesti irralliset asiat liittyvät toisiinsa. Se, mikä vaikutelma syntyy, riippuu siitä, mihin kiinnitetään huomio ja nähdäänkö asiat toisiinsa vaikuttavina vai erillisinä.

Esimerkiksi kapitalistisissa yhteiskunnissa rikkaus ja köyhyys riippuvat toisistaan eli ne tarvitsevat toisiaan. Rikkaat ovat rikkaita sen ansiosta, että toiset ovat köyhiä.

Niinpä esimerkiksi USA:sta voitaisiin niin haluttaessa luoda kaksi aivan erilaista kuvaa sen mukaan, rajoitutaanko katsomaan vain rikkautta vaiko vain köyhyyttä. Ja vaikka tarkasteltaisiin sekä rikkautta että köyhyyttä, syntyisi kaksi eri vaikutelmaa sen mukaan, nähtäisiinkö, miten ne riippuvat toisistaan vai suljettaisiinko silmät tältä yhteydeltä.

Jos sitten kapitlistisessa yhteiskunnassa koko elämänsä elänyt ja siihen tottunut ihminen luo vaikutelmaa sosialistisesta yhteiskunnasta, hän mielellään tarkastelee sitä samasta vinkkelistä kuin kapitalististakin yhteiskuntaa. Jos hän on kapitalistisessa yhteiskunnassa tottunut kiinnittämään huomiota (melkein) vain rikkauteen, sosialistisessa yhteiskunnassa hän huomaa ensiksi rikkauden puutteen. Jos hän taas on kiinnittänyt kapitalistisessa yhteiskunnassa huomiota (melkein) vain köyhyyteen, sosialistisessa yhteiskunnassa hän huomaa ensiksi köyhyyden puutteen.

Jos vertailija ei ole tietoinen rikkauden ja köyhyyden välisestä yhteydestä, hän kuvittelee sellaista yhteiskuntaa mahdolliseksi, jossa kaikki olisivat rikkaita eikä kukaan köyhä. Niinpä hänen mittapuunsa on vain rikkaiden määrä ja rikkaus ja hänestä näyttää, että kapitalistinen yhteiskunta on lähempänä päämäärää kuin sosialistinen.

Jos taas vertailija ymmärtää rikkauden ja köyhyyden välisen yhteyden, hänen priorisointinsa sosialistisen ja kapitalistisen yhteiskunnan välillä riippuu siitä, pitääkö hän tärkeämpänä rikkaitten loputonta rikastumista (kapitalistinen) vaiko köyhien perustarpeiden tyydyttämistä (sosialistinen).

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Neuvostointelligenteillä oli ehkä hieman puutteita intelligentismissään sillä sosialismissahan ei ole kuninkaita. Toki etäännyttäminen on tyyli- ja kerrontakeinona tuttu. Onhan siellä ja täällä tehty pilvin pimein elokuvia kuvaamaan todellisuutta menneisyydestä hamaan tulevaisuuteen etc. suuntiin etäännyttäen mutta kuitenkin.

Tarina onkin peräisin jo barokin ajan taiteesta jossa eri tavoin hallitsijasukujen insestin rujouttamia kruunupöitä korjailtiin heitä ylistäviin tauluihin juurikin tuolla tekniikalla. Kuuluisin edustaja lienee Espanjan viimeinen Habsburg-kuningas Carlos II (1661-1700).

Käyttäjän KH kuva
Kalevi Härkönen

”Jo pelkän yleissivistyksen takia kannattaa katsoa monenlaisista yhteiskunnista tulevia ja kertovia elokuvia, myös pohjoiskorealaisia.”

Tämä on kieltämättä hyvä näkemys. Jos katsoisi yhden pohjoiskorealaisen elokuvan, niin mikä se olisi?

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Ensimmäisenä tulee mieleen A Forest is Swaying. Linkki tuohon elokuvaan löytyy blogikirjoituksesta.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Sosialistisen realismin taidesuunnan ytimenä on asioiden esittäminen totuudenmukaisesti, mutta valikoidulla painotuksella. Hyvät puolet ja huonot puolet esitetään sellaisessa valossa kuin niiden toivottaisiin olevan, ei siten kuin ihmiset ne arjessaan kokevat.

Eritoten Hrutshevin aikana 60-luvulla tehtiin Neuvostoliitossa useita elokuvia, jotka olivat tietyssä mielessä arjen komedioita ja komediallinen ulottuvuus niissä liittyi pitkälti neuvostotodellisuuden epäkohtiin.

Nuo epäkohdat aiheuttivat ihmisille humoristisia tilanteita, joista selvittiin sitten ajamalla omalla Mossella Moskovassa sijaitsevaan kerrostaloasuntoon, jossa seikkailun päälle syötiin shashlikia illalliseksi. Realistista kyllä, mutta suurimman kansanosan kannalta silti epärelevanttia ja kaunisteltua.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Lisättäköön kohtuuden nimissä kuitenkin tuohon, että melko lailla sama koskeee Hollywood-elokuvia USA:sta. Ilmeisesti niitä voisi luonnehtia valtaosaltaan "kapitalistiseksi realismiksi".

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman

Makkara voittaa ideologisen kasvatuksen. Neuvostoliitto kaatui tähän, makkaran tuotannosta voitiin esittää tilastoja ja näyttää makkaroista kuvia, mutta makkaraa ei ollut tarjolla kansalle.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Radio Jerevanilta kysyttiin:

"TASS on radiossa ilmoittanut viljan ja lihan tuotannon kasvaneen 25% edellisestä vuodesta, mutta minun jääkaappini on edelleen tyhjä. Mistä se johtuu?"

Radio Jerevan vastasi: "Yhdistäkää jääkaappi suoraan radioon!"

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Olen lukaissut tuon Kejon lainaaman Kim.J.I:n kirjoituksen mutta olen jokseenkin eri mieltä sen johtopäätöksestä, että ideologinen työn laiminlyönnit ja virheet olivat mahdollistaneet NL:n romahduttamisen. Minun nähdäkseni syynä oli talous ja etenkin sen johtamisen heikkoudet jotka periytyvät mittaamisen ongelmaan. Kapitalistisessa taloudessa toimivat johdon konsulentit opettavat, että "sitä saat mitä mittaat". Tuo lainalaisuus päti myös n.s. reaalisosialismiin (äärimmäisen huono termi mutta prempaakaan ei taida olla). Pohjimmiltaan se kuitenkin periytyi siihen, että tuo kokeilu todisti ettei sosialismiin voi siirtyä suoraan feodalismista. Aika tulee näyttämään voiko niin tehdä n.s. kypsästä kapitalismista kuten Marx päätyi ajattelemaan.

P.Koreakin on vielä feodaalinen joten Kim:n puheet sosialistisesta valtiosta ohjaamassa sosialistista yhteiskuntaa, m.l. elokuva, ovatkin enemmän teoreettista pyöritystä asioista jotka lienee jo sanottu monta kertaa mutta ehkä ei koreankielellä.

Mutta olen samaa mieltä, että ihan yleishyödyllisyyden nimissä kannattaa katsoa myös p.korealaisia elokuvia ja miettiä sen symboliikkaa ja kerronnan kieltä. Mielenkiintoista on myös todeta niistä elokuvan yleismaailmallinen kieli joka avaa myös paremmin "lukemaan" muualla tehtyjä elokuvia. Siis tavalla, että mehän kaikki tiedämme p.korealaiset elokuvat propagandaksi mutta kun samaa kieltä käytetään myös läntisissä elokuvissa niin ovatkohan nekin ...?

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Yksi hyvä blogikirjoitus, jossa käsitellään Neuvostoliiton romahtamisen syitä, on Heikki Männikön kirjoitus Sosialismin vaikeudet ja ihmiskunnan ongelmien ratkaisu

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Kiitos linkistä, pitänee jossakin välissä silmäillä.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #20

Lukaisin Männikön kirjoituksen. Ei huono, ei ollenkaan. Vahinko, että meni aikoinaan ohi, olisin mielelläni ottanut osaa keskusteluun. Tosin Diskurssi vain oli ikäänkuin sisäpiirille tarkoitettu sisältäen kovasti n.s. lingoa eli alan omaa kielenkäyttöä joka ei helposti ulkopuolisille aukea.

Joitakin kohtia olisin toki itse analysoinut eritavoin. Esimerkiksi tuon neuvosto-todellisuuden sosialistisuuden. Katsoisin itse ensin kuinka määrittlemmekään sosialismin ja vertaisin sitä kohdealueen todellisuuteen. Epäilen, että neuvosto-todellisuus ei vertautuisi juurikaan määritelmään vaan sitä pitäisi pitää vielä vain jonkinlaisena siirtymisenä "proletariaatin diktatuuriin" eli nykytermein "työväen valtaan". Pidemmälle se ei päässyt.

NL:n epäonnistumisen syiden analyysissä oli paljon samansuuntaisia ajatuksia kuin itsekin olen pähkäillyt. Olisin taipuvainen ajattelemaan, että perimmäisenä syynä oli, että ei ollut riittävän selvää kuvaa siitä mihin oikeastaan oltiin pyrkimässä ja miten arvioida onnistumisia. Toki mitattiin teräs-, hiili-, vilja- y.m. tonneja mutta ei mitä niiden eteen oli uhrattava. Koska kulutuspuoli unohdettiin, ei nähty mitä oli oikeasti saatu aikaan ja mihin se kelpasi.

Toisaalta kun vallankumous aikanaan tehtiin takapajuisessa, vielä miltei feodaalisessa maassa, ei ollut olemassa kaikkia niitä fyysisiä eikä henkisiä elementtejä joita sosialismiin siirtyminen olisi edellyttänyt. Siirtyminen aloitettiin vielä raakileen kapitalismin infrastruktuurikäsityksillä ja ajatusmaailmoilla. Ja kun fysiikka alkoi olla jotakuinkin hallussa, ei osattu eikä haluttukaan lähteä kehittämään oikeasti sosialistista yhteiskuntaa vaan pitäydyttiin vanhassa "kasarmikommunissa". Tätä henkistä haluttomuutta voisi pohtia vaikka Y.Kallisen lanseeraaman virkasosialisti-käsitteen kautta.

Samaten olen hieman eri mieltä kirjoituksen tämän hetken vaatimuksista. Me emme tarvitse nyt kommunistista vallankumousta koska sosialistinenkin on vielä tekemättä. Tarvitsemme pikemmin analyysiä siitä mitä tämä kapitalismin nykyinen vaihe "finanssikapitalismi" oikeasti tarkoittaa yhteiskunnalle ja työväenluokalle. Pitäisi arvioida onko kapitalismilla vielä sen jälkeen jotakin annettavaa tuotantovoimille vai onko tämä sen viimeinen vaihe. Erityisesti voisi tarkastella onko Aasian "kapitalisoinnin" jälkeen vielä Afrikassa jotain kapitalistien haalia. Siten voisi päästä analysoimaan millainen se n.s. vallankumouksellinen tilanne oikeasti on ja milloin se tulee.

Samaten tulisi päivittää luokkien käsitteet ajantasalle. Eihän työväenluokkaan oikeasti ole tullut mitään uusia kerroksia n.s. tietotyönkään takia. Työläinen on työläinen vaikka kädet eivät likaannukkaan työpäivän aikana.

Olisi myös arvioitava ja määriteltävä tämän päivän kielellä mitä se sosialismi oikein onkaan, siis strategisena tavoiteena. Sen jälkeen voisi arvioida miten sosialismin onnistumista arvioidaan ja mitataan. Nykyisellä kokemuksella sekä kapitalismista että sosialismin rakentamisen vaikeuksista se voisi onnistua paremmin kuin NL:ssa.

Sen jälkeen voi ruveta miettimään taktisia suunnitelmia ja kertomaan ihmisille mistä onkaan kyse.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset