jannekejo Jos sosialismia arvioidaan kapitalismin arvomittareilla, tulokseksi tulee automaattisesti, että sosialismi toimii vain jos se ei eroa kapitalismista.

Diktatuuri ja diktatuuri

Moni keskustelija tuntuu olevan sitä mieltä, että jos jokin yhteiskunta voidaan leimata diktatuuriksi, niin silloin kyseisen yhteiskunnan luonne on täysin selvitetty eikä siitä ole sen enempää sanottavaa.

Tuollainen käsitys on virheellinen, sillä diktatuuri on pelkkä hallintomuoto eikä sinällään sano vielä mitään yhteiskunnan ”materiaalisesta” sisällöstä. Diktatuurin avulla voidaan pyrkiä ja päästä moniin erilaisiin, jopa toisilleen vastakkaisiin, tavoitteisiin.

 

Kolmenlaisia yhteiskuntia

Nykyiset kehittyneet yhteiskunnat (siis muut kuin kivikauden tasolla elävät viidakkoheimot) voidaan jakaa karkeasti kolmeen ryhmään:

 

  1. Niinsanotut länsimaiset demokratiat. Näissä yhteiskunnissa vallitsee rahanvalta.

  2. Islamilaiset yhteiskunnat. Näissä yhteiskunnissa ylin auktoriteetti on islaminuskoon perustuva käsitys siitä, miten ihmisten pitää elää yhdessä ja erikseen.

  3. Sosialistiset yhteiskunnat. Näissä yhteiskunnissa ylin auktoriteetti on sosialistinen ideologia.

 

Länsimainen demokratia – Rahanvaltainen yhteiskunta

Ensimmäiseen ryhmään kuuluvissa yhteiskunnissa valta on kapitalistiluokalla. Kansa saa toki valita poliitikot vapaasti, mutta poliitikkojen on politikoinnissaan pysyttävä niissä raameissa, jotka kapitalistiluokka asettaa. Tällaista kutsutaan tavallisesti ”taloudellisten realiteettien huomioonottamiseksi” tai ”markkinoiden” kunnioittamiseksi tai peräti ”koko kansan” eduksi. Todellisuudessa kyseessä on rahanvaltainen yhteiskunta, jossa ihmisen yhteiskunnallinen valta riippuu hänen käytettävissään olevan omaisuuden määrästä.

Ensimmäisen ryhmän yhteiskunnissa vallitsee luonnollisesti kapitalistiluokan hegemonia, mikä tarkoittaa muun muassa sitä, että suuri osa kansaa on saatu samastumaan kapitalistiluokan (noin 1% kansasta) etuun ja uskomaan, että se olisi koko kansan etu. Kapitalistiluokka on tietysti onnistunut myös saamaan läpi idean, että kakkos- ja kolmosryhmiin kuuluvat yhteiskunnat (eli islamilaiset ja sosialistiset yhteiskunnat) ovat diktatuureja. On luonnollista, että kapitalistit ajattelevat noin, koska noissa yhteiskunnissa valta ei ole kapitalisteilla. Lyhyesti sanottuna kapitalististen maiden media leimaa diktatuureiksi kaikki ne yhteiskunnat, joissa ei vallitse rahanvalta.

 

Islam ja sosialismi

Kakkos- ja kolmosryhmän yhteiskunnissa elämää säätelee ideologia – uskonnollinen tai poliittinen. Tuon ideologian täyttymistä ohjaa ja valvoo porukka, joka kyseistä ideologiaa ymmärtää – islamilaisessa yhteiskunnassa imaamit ja/tai muut uskonoppineet ja sosialismissa työväenluokan puolueen ideologit. Noiden ideologian toteutumista valvovien etujoukkojen tehtävänä on myös kansan sivistäminen/opettaminen ymmärtämään ja kannattamaan kyseistä ideologiaa.

Oleellinen ero islamilaisen ja sosialistisen yhteiskunnan välillä on se, että islamilainen yhteiskunta perustuu Jumalan sanaan, kun taas sosialistinen yhteiskunta perustuu yhteiskunnalliseen analyysiin.

 

Länsimainen demokratia – kapitalistiluokan diktatuuri ja sen kehittyminen fasismiksi

Mielenkiintoinen kysymys on se, missä määrin ykkösryhmän yhteiskunnat ovat diktatuureja – sanotaanko vaikka ”markkinoiden näkymättömän käden” diktatuureja?

Kun kapitalistinen yhteiskunta kriisiytyy niin pahasti, että suuri osa kansaa alkaa menettää uskonsa siihen, että kapitalistiluokan etu on koko kansan etu, mutta ei silti osaa vaatia tilalle sosialismia, yhteiskunta ajautuu fasismiin/natsismiin. Fasismi/natsismi on diktatuuria, jonka tavoitteena on kapitalismin pystyssäpitäminen diktatuurin keinoin. Tuollaiseen ajaudutaan tilanteessa, jossa taloudellinen valta on keskittynyt niin harvoihin käsiin, että tavallisen kansan alkaa olla vaikea uskoa, että rahanvalta ja kansanvalta olisivat yksi ja sama asia. Niin kauan kuin tulonjako on siedettävän tasainen, kansa uskoo tuollaiseen.

 

Diktatuurin keinoin päinvastaisiin tavoitteisiin

Jos ajatellaan, että sosialistinen yhteiskunta on työväenluokan diktatuuri ja verrataan sitä fasistiseen/natsistiseen diktatuuriin, huomataan, että diktatuurin keinoin voidaan puolustaa kahta täysin vastakkaista päämäärää. Siinä missä sosialistinen diktatuuri estää yksityistä ihmistä riistämästä toista, fasistinen diktatuuri nimenomaan pysyttää tuollaisen riiston voimassa. Siinä missä sosialistinen diktatuuri ajaa ihmisten välistä tasa-arvoa, fasistinen/natsistinen diktatuuri asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan ei pelkästään varallisuuden, vaan myös esimerkiksi ihonvärin tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella.

 

Mitä merkitystä tällä kaikella on tämän päivän Euroopassa?

Euroopan poliittisen tunnelman kehittyminen viime vuosina antaa viitteitä siitä, että yhä useammat eurooppalaiset toivottaisivat diktatuurin tervetulleeksi. Synkäksi asian tekee se, että tervetulleeksi ollaan toivottamassa nimenomaan sellaista diktatuuria, joka pyrkii sementoimaan ihmisten taloudellisen eriarvoisuuden ja riiston sekä syrjimään ihmisiä ihonvärin tai uskonnollisen vakaumuksen perusteella.

Niin synkkiä kuin näkymät ovatkin, ne eivät ole yllättäviä. Jo 80-luvulla Thatcher ja Reagan rummuttivat mediassa sitä, että kapitalismille ei ole vaihtoehtoa. Neuvostoliiton lakkauttamisen jälkeen mediassa ei ole käyty minkäänlaista asiallista keskustelua eri talousjärjestelmävaihtoehdoista ja kansa on sisäistänyt selkäytimeen asti sen, että kapitalismille ei (muka) ole vaihtoehtoa.

Kun kansa uskoo, että kapitalismille ei ole vaihtoehtoa ja samalla kapitalismi ei pysty pitämään huolta keskiluokan taloudellisesta turvallisuudentunteesta, on resepti äärioikeiston valtaannousulle valmis. Äärioikeiston politiikka on lyhykäisyydessään kapitalismin pystyssäpitäminen diktatuurin keinoin ja tavallisen kansan huomion harhauttaminen toissijaisiin – ihonväriin ja uskontoon perustuviin – asioihin.

 

Onko jotain tehtävissä?

Mitä voitaisiin tehdä katastrofin välttämiseksi? Ehkä on liian myöhäistä tehdä mitään. Ehkä pitää käydä uusi suursota ennenkuin järki palaa takaisin näyttämölle. Mutta ajankuluksemme, katastrofia odotellessamme, voisimme ehkä silti koettaa puhua järkeä. Miksipä ei?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (68 kommenttia)

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

Kejon luokittelussa kolmas (3.) kategoria on "Sosialistiset yhteiskunnat. Näissä yhteiskunnissa ylin auktoriteetti on sosialistinen ideologia."

Aiemmin palstalla esiintuomiesi sympatioiden johdosta arvelen, että sijoitat yllä mainitun kolmannen kategorian malliedustajaksi valtion nimeltä Pohjois-Korea, virallisesti: Korean demokraattinen kansantasavalta (kor. 조선민주주의인민공화국, Chosŏn minjujuŭi inmin konghwaguk).

Voitko myöntää Janne Kejo, että ainakin pientä väkivallan poikasta kansalaisia kohtaan on esiintynyt P-Korean diktaattorin hallinnossa ja jopa kyseisen kroisoksen henkilökohtaisista ja mielivaltaisista toimeksiannoista?

Suomalaiskapitalistisen yhteiskunnen ylläpitämä YLE-media ainakin raportoi edellä mainitun kaltaisista 'ylilyönneistä'. https://yle.fi/uutiset/3-10250524

"Nykyinen Pohjois-Korean johtaja on alleviivannut valtaansa teloitusten kautta. New York Timesin mukaan Kim on määrännyt 340 teloitusta kuuden vuoden vallassa olonsa aikana.

Vuonna 2016 varaopetusministeri Kim Yong-jin teloitettiin ampumalla siitä, että hän teki "epäkunnioittavan eleen" kokouksessa. Kenraali Hyon Yong-chol puolestaan ilmeisesti teloitettiin ilmatorjuntatykillä, koska hän oli nukahtanut tapaamisessa.

Sukulaisista setä Jang Song-thaek koki samankaltaisen kohtalon kuin nukahtanut kenraali. Hänen ruumiinsa poltettiin teloituksen päätteeksi."

Jos yllämainituista tiedoista puoletkaan on totta, niin meidän tulee Janne panna kätemme kyynärpäitä myöten ristiin kiitollisina siitä, ettemme ole syntyneet tuohon roistovaltioon. Kim Jong Un on vähintäänkin hitler-tasoinen kansansa tappaja. Tiedät tämän, mutta kerroinpa kuitenkin.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Puoletkaan "yllämainituista tiedoista" ei ole totta.

Miksi media valehtelee Pohjois-Koreasta?

"Voitko myöntää Janne Kejo, että ainakin pientä väkivallan poikasta kansalaisia kohtaan on esiintynyt P-Korean diktaattorin hallinnossa ja jopa kyseisen kroisoksen henkilökohtaisista ja mielivaltaisista toimeksiannoista?"

Kim Jong Un'in valta rajoittuu/perustuu maan perustuslakiin ja lakeihin eikä ole mielivaltaa. Oletko sitä mieltä, että Pohjois-Koreassa pitäisi noudattaa Suomen lakeja?

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

"Oletko sitä mieltä, että Pohjois-Koreassa pitäisi noudattaa Suomen lakeja?"

Siirtymistä kohti suomalaista hallintomallia ja demokratiaa suosittelen Pohjois-Korealle todella vilpittömästi. Valitettavasti en saa - kuten eivät muutkaan suomalaiset saa - ääntään kuuluviin Kim Jong Unin hoviin.

Pientä symbolista edistystä Pohjois-Korean hirmuhallinnossa olisi jo se, että lakattaisiin teloittamasta maan kenraaliparkoja ilmatorjuntatykillä. Alkuun tuollainen pidättyneisyys olisi suotavaa ainakin niissä tapauksissa, joissa teloittamisen syyksi on mainittu pelkästään nukahtaminen.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo Vastaus kommenttiin #5

"Pientä symbolista edistystä Pohjois-Korean hirmuhallinnossa olisi jo se, että lakattaisiin teloittamasta maan kenraaliparkoja ilmatorjuntatykillä."

Lakkaisit hokemasta tuollaisia urbaanilegendoja. Uskotko myös siihen, että Pohjois-Korea olisi tehnyt miehitetyn avaruuslennon aurinkoon tai että Kim Jong Il olisi ensimmäisessä golf-pelissään saavuttanut tuloksen 18? (kts. aiemmassa kommentissani linkittämäni kirjoitus).

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila Vastaus kommenttiin #6

Ei ole kysymys mistään urbaanilegendoista. Miksi et avaa silmiäsi todellisuudelle?

Meidän onneksemme Kim Jong Un'in propagandakoneisto ei voi lyödä nurin koko muun maailman vapaata tiedonvälitystä. Valheen valta ei vielä ole niin suuri.

Sydäntäsärkevää on se, että Pohjois-Korean kansa joutuu elämään ja kärsimään uutispimennossa. Viattomia korealaisia tapetaan kuin kärpäsiä.

Janne Kejo, meidän ei pidä täällä vapaassa Suomessa elää valheellisissa hallusinaatioissa.

Todistusaineistoa on valtavasti siitä, että Pohjois-Korean ihmisoikeusrikokset ovat jo vuosikymmenten ajan yltäneet stalinistisen hirmuhallinnon tasolle.

Me Suomessa emme ole pahveja. Herää unestasi.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo Vastaus kommenttiin #7

On kerrassaan vaikuttavaa havaita, missä määrin olet oman yhteiskuntasi (meidän yhteiskuntamme) aivopesun vallassa!

Yksi oleellinen ero sinun ja minun välillä on se, että olen tutustunut kummankin osapuolen "propagandaan" kun taas sinä olet tutustunut vain toisen osapuolen propagandaan. Ja sitten kuvittelet, että minä olen se, jolla on rajoittuneempi käsitys todellisuudesta!

Uskotko ihan tosissasi, että kaikki se, mitä ns. "läntisissä" medioissa sanotaan Pohjois-Koreasta on totta? Jos sinulla on rahtustakaan rohkeutta testata tuota, niin tutustu aiemmassa kommentissani antamaani linkkiin. Jos sinulla ei ole rohkeutta tutustua siihen, niin hyväksy se, että sinä -- enkä minä -- olet se, joka haluaa tuudittautua yksipuolisen propagandan maailmankuvaan.

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila Vastaus kommenttiin #8

Yksipuolisen propagandan mallimaa on Pohjois-Korea; siellä pääsee virheellisellä (lue: hallitusta arvostelevalla) tiedottamisella nopeasti hengestään.

Tiedonvälityksen tulisi olla vapaata. Suomessa ollaan kohtuullisen lähellä sitä.

Pohjois-Korea on maailman pimeimpiä ja kammottavimpia kolkkia vapaan tiedottamisen suhteen - kuten me erinomaisen hyvin tiedämme.

Pieni konkreettinen ajatusvisa blogistille: kun P-Koreasta pakenevia ihmisiä ammutaan lähtömaan puolelta rajalle, niin kumman maan pitäisi mennä itseensä. Senkö, joka ampuu ja josta paetaan, vaiko sen, jonka turviin yritetään epätoivoisesti paeta?

https://www.ksml.fi/ulkomaat/Pohjois-Korean-sotila...

Käyttäjän RaimoELaaksonen kuva
Raimo E. Laaksonen Vastaus kommenttiin #6

Linkität toiseen blogikirjoitukseesi. Miksi siihen pitäisi uskoa?
On myös linkki johonkin youtubevideoon, miksi siihen pitäisi uskoa?

Pohjois-Koreasta on jonkin verran ulkopuolisten tahojen kuvaamia videoita ja sieltä pakoon hengissä päässeiden kertomuksia, miksei niihin voisi uskoa?

En minäkään usko, että ihan kaikki kerrottu on totta, mutta jos puoletkin, niin se on jo riittävän kamalaa.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo Vastaus kommenttiin #10

Entä miksi Pohjois-Korean vihollisten levittämään propagandaan Pohjois-Koreasta pitäisi uskoa?

Jos haluan tutustua esimerkiksi Englantiin, luen englantilaisia medioita ja katson englantilaisia elokuvia. Jos haluan tutustua Espanjaan, luen espanjalaisia medioita ja katson espanjalaisia elokuvia. Jos haluan tutustua Pohjois-Koreaan, luen pohjoiskorealaisia medioita ja katson pohjoiskorealaisia medioita.

Miksi Pohjois-Koreaan tutustuttaessa pitäisi tukeutua vain sen vihollisten antamaan "informaatioon"?

Sokea piste: Pohjois-Korea

Miten toimit henkiökohtaisella tasolla? Jos haluat tutustua johonkuhun henkilöön, jota et tunne ennestään, kuunteletko, mitä hän kertoo itsestään, vai kuunteletko pelkästään, mitä hänen vihollisensa hänestä sanovat?

Käyttäjän RaimoELaaksonen kuva
Raimo E. Laaksonen Vastaus kommenttiin #13

Jos haluan tutustua ja muodostaa mielipiteen vaikkapa Norsunluurannikosta, niin en nyt ensimmäiseksi usko sen valtion yksipuolista propagandaa. Keräilen tietoja mahdollisimman laajalti, kielellisten kykyjeni rajoissa. Pyrin kaivamaan esiin plussat ja miinukset. Osaatko sinä muuten lukea koreankielisiä lehtiä? Tai osaat varmaan lukea, mutta ymmärrätkö lukemasi?

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo Vastaus kommenttiin #15

"Keräilen tietoja mahdollisimman laajalti, kielellisten kykyjeni rajoissa."

Muuta en pyydäkään. Oletko noin tehnyt? Oletko tutustunut (kaiken muun lisäksi) siihen, mitä Pohjois-Koreassa sanotaan Pohjois-Koreasta?

Käyttäjän RaimoELaaksonen kuva
Raimo E. Laaksonen Vastaus kommenttiin #16

"Oletko tutustunut (kaiken muun lisäksi) siihen, mitä Pohjois-Koreassa sanotaan Pohjois-Koreasta?"

Sinun linkkiesi varassa olen ollut siltä osin.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila Vastaus kommenttiin #13

Vai niin. No, jos minä haluan tutustua Etelä-Afrikkaan, lähden paikan päälle ja tutustun siellä. Jos Botswanaan, sama juttu. Jos Zimbabween, taas sama juttu. Lähtö 10.1.2019. Tottakai minä tutustun noihin maihin myös lukemalla niistä.

Näin minä tutustuin myös Pohjois-Koreaan. Kiinassa ei ollut vaikea löytää myöskään Pohjois-Koreaa koskevaa kirjallisuutta. The Puoluekin julkaisee sitä. Olen jaksanut lukea perustuslain ja jonkin verran juche-aatetta.

Ei sekään vierailu tuottanut pettymystä. Ihan mukavasti kauniit naispoliisit ohjasivat liikennettä Pyongyangin (vai suomeksi ”Pjongjang?) autoista tyhjillä kaduilla. Liikkumista kyllä rajoitettiin, ja matkapuhelimilla siellä ei tee tietenkään mitään, eivät toimi muuta kuin paikallisella kortilla, jolla ei tietenkään voi soittaa ulkomaille. Puhelimet (minulla oli kaksi mukana) pitää rekisteröidä tullissa maahan saavuttaessa. Mukava oli käydä näyteikkunatavaratalossa. Koko matkan ajan olo oli täysin absurdi, ei oikein tiennyt, onko kaikki oikeasti edes olemassa, eikä tietysti ollutkaan.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo Vastaus kommenttiin #26

"Mukava oli käydä näyteikkunatavaratalossa. Koko matkan ajan olo oli täysin absurdi, ei oikein tiennyt, onko kaikki oikeasti edes olemassa, eikä tietysti ollutkaan."

Hjoo... tiedän tunnelman. Minäkin olen joskus käynyt esimerkiksi Lontoossa katselemassa näyteikkunoita, mutta minulla ei ole tietenkään koskaan ollut varaa ostaa mitään näkemääni... :-/

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila Vastaus kommenttiin #27

Niin, siellä Pyongyangissa nyt ei ollut mitään ostettavaa siinä pelleilytavaratalossa. Helvettiäkö minä jollain Heinzin ketsupilla olisin siellä tehnyt?

Minä en tiedä, mikä siinä on, että aivan tyytyväisenä vastaat kommentin ehkä epäolennaisimpaan osaan. Melkoista pelleilyä se oli matkapuhelintenkin kanssa.

Vaikutti hirveän turvattomalta se pääkaupunki, kun koko ajan joka ainoaa askelta valvottiin.

Suosittelen Kejolle tutustumista paikan päällä. Varmasti nuo maksavat matkan ja oleskelun, sen verran paljon ja hanakasti lyöt päätäsi seinääm Suomessa Pohjois-Korean puolesta.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo Vastaus kommenttiin #31

"Suosittelen Kejolle tutustumista paikan päällä. Varmasti nuo maksavat matkan ja oleskelun, sen verran paljon ja hanakasti lyöt päätäsi seinääm Suomessa Pohjois-Korean puolesta."

Jos saat tuollaisen minulle maksuttoman matkan organisoitua, niin toki sen vastaanottaisin. Tässä meidän kapitalistisessa paratiisissamme minulla ei ole riittävästi varallisuutta tehdäkseni tuollaista matkaa. Että revi siitä esimerkiksi matkustamisen vapauden suhteen... :-/

Enkä ole ainoa...

Enemmistö entisistä DDR:läisistä pitää DDR:ää parempana kuin nykyistä Saksaa

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila Vastaus kommenttiin #32

Kannattaa mennä kysymään ihan itse, Tukholmassa taitaa olla lähetystö.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila Vastaus kommenttiin #32

Eipä maailmalla näy Pohjois-Koreasta turistimatkalle lähteneitä myöskään, joten älä sure. Siitäkään paratiisista ei lähdetä.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo Vastaus kommenttiin #10

"...sieltä pakoon hengissä päässeiden kertomuksia, miksei niihin voisi uskoa?"

Jos lukisit aiemmin linkittämäni blogin, niin tietäisit, että Pohjois-Koreasta tulleille tarjotaan liki miljoona dollaria siitä, että kertoisivat mehukkaita tarinoita Pohjois-Korean "hirveydestä".

Why do North Korean defectors keep changing their stories?

Käyttäjän RaimoELaaksonen kuva
Raimo E. Laaksonen Vastaus kommenttiin #14

Tämäkö video sitten on ehdottoman uskottava, eikä pohjois-korealaista propagandaa?

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo Vastaus kommenttiin #17

Huoh... Oletko tosissasi etsimässä jotain sellaista auktoriteettia, johon voisit uskoa kritiikittömästi hamaan ikuisuuteen asti käyttämättä ollenkaan omaa harkintaasi?

Jos et, niin sinun kannattaisi tutustua mahdollisimman monesta eri lähteestä olevaan informaatioon/propagandaan ja käyttää omaa järkeäsi sen arvioimiseen, mikä vaikuttaa uskottavalta -- sen sijaan, että vaatisit etukäteen takuita siitä, minkä tahon lähteisiin voi luottaa kritiikittömästi käyttämättä omia aivoja ollenkaan.

Käyttäjän RaimoELaaksonen kuva
Raimo E. Laaksonen Vastaus kommenttiin #19

Niinhän juuri sanoin. Haen tietoa laajalti kykyjeni rajoissa ja teen johtopäätökset. Jonkun hallinnon yksipuolinen propaganda ei minua vakuuta.

Jos saa kysyä, niin suhtaudutko mihinkään Pohjois-Korean propagandaan epäilevästi, vai nieletkö ihan kaiken?

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo Vastaus kommenttiin #21

"...suhtaudutko mihinkään Pohjois-Korean propagandaan epäilevästi, vai nieletkö ihan kaiken?"

Luen ja katson/kuuntelen sekä Pohjois-Korean että sen vihollisten propagandaa. Käytän omaa harkintakykyäni sen arvioimiseen, mikä vaikuttaa uskottavalta ja mikä ei. Suosittelen samaa sinullekin.

Käyttäjän RaimoELaaksonen kuva
Raimo E. Laaksonen Vastaus kommenttiin #23

Onko olemassa vain Pohjois-Korea ja sen viholliset? Siihen välimaastoon ei mahdu mitään puolueetonta, neutraalia näkemystä?

Et vastannut kysymykseen, asetatko mitään kyseenalaiseksi vai nieletkö kaiken?

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #5

Marttila kertoo ilmatorjuntatykeillä telottamisista suurena totuutena. Toisaalta juurikin muutama viikko sitten eräs noista teloitetuista ilmeistyi ilmielävänä mukaan neuvotteluihin E.Korean ja USA:n kanssa.

Jotkut tiedonlevitteet jopa lännessä ovat huomanneet, että ihan kaikki jutut eivät pidä paikkaansa: https://www.express.co.uk/news/world/907948/North-.... Olenpa jotensakin vakuuttunut, että enemmällekin epäilylle olisi sijaa ja tässä pari linkkiä herättelemään sitä:
- https://en.wikipedia.org/wiki/Propaganda_in_South_Korea
- https://en.wikipedia.org/wiki/Media_coverage_of_North_Korea

Käyttäjän MattiKarnaattu kuva
Matti Karnaattu

Diktatuuri ei liity sosialismiin.

Käyttäjän JariPirppu kuva
Jari Pirppu

voisimme koittaa puhua järkeä,eli ajaa diktatuurin asiaa ?

-ei kuullosta houkuttelevalta!

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Kerro toki, millaista yhteiskuntajärjestelmää sinä haluaisit. Jos vastaus on demokratia, niin analysoi toki hieman, mitä se käytännössä tarkoittaa. Ota huomioon se, että kun ihmiset "ihan vapaasti" äänestävät ketä haluavat, he perustavat valintansa maailmankuvaansa ja tuo maailmankuva tulee sen yhteiskunnan vallitsevasta maailmankuvasta, jossa he ovat varttuneet ja jossa elävät.

Koetetaan nostaa keskustelun tasoa pelkästä iskulauseiden hokemisesta älylliseksi analyysiksi.

Käyttäjän JariPirppu kuva
Jari Pirppu

se mitä haluan on "korjattu kapitalismi",,eli ylisuuret herrojen eläkkeet ja optiot kuriin ja verolle,,veroparatiisitilit verolle ja muutama muu pikkujuttu,-siinä se olisi !
Minkäänlaisesta diktatuurista en halua kuulla puhuttavankaan !

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo Vastaus kommenttiin #20

Eli olet suurinpiirtein Vasemmistoliiton reformistisella linjalla; haluat "parempaa" kapitalismia. Sellaista ei valitettavasti ole olemassa. Menneisyyteen ei voi palata.

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman

Miten Pohjois-Koreassa suhtaudutaan homoseksualisuuteen?

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Sikäli kuin tiedän, siihen ei "suhtauduta" mitenkään. Olen lukenut Pohjois-Korean perustuslakia ja rikoslakia, enkä muista törmänneeni mainintaan homoseksuaalisuudesta. Löydätkö sinä sellaista mainintaa? Tässä linkit noihin lakeihin:

Socialist Constitution

DPRK Criminal Law

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman

Kysyin sinulta, koska olet perehtynyt Pohjois-Koreaan toisin kuin minä, joka olen vain suomalaisten tiedotusvälineiden varassa. Onko politiikoissa, viihdetaiteilijoissa tai muissa julkisuuden henkilöissä julkihomoja?

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo Vastaus kommenttiin #42

En tiedä. En ole havainnut. Onko tämä erityisen tärkeää?

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman Vastaus kommenttiin #44

Plogissasi kerroit fasistien suhtautuvan syrjivästi homoihin, näinhän tekevät myös muslimivaltiot. Mietin josko Pohjois-Koreassa oltaisiin suvaitsevampia.

Käyttäjän MattiKarnaattu kuva
Matti Karnaattu Vastaus kommenttiin #47

Olen jonkinverran skeptinen tuohon kun siellä oli jotain hassuja säädöksiä hiustyylillekin niin voi olla myös säädöksiä sille kuka panee ja ketä.

Tuo totalitäärinen hallinto on vähän huono juttu, mutta minusta se on kuitenkin täysin eri asia kuin sosialismi.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Olisi vaikea kuvitella kapitalistisen Ruotsin ajautumista minkäänlaiseen diktatuuriin.

Sosialistisissa yhteiskunnissa sikäli kuin nillä tarkoitetaan jotain Pohjois Korean mallia, riistetään koko kansakuntaa ja vain äärimmäisen suppea hallitseva klikki nauttii riiston hedelmistä.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Juha, on surullista, että sinulle pitää kerta toisensa jälkeen suositella ihan talousjärjestelmien alkeiskurssia 101.

Kuten joskus sanoin jossain kirjoituksessani tai kommentissani, vaikuttaa siltä kuin joillakin keskustelijoilla (mm. sinulla) ei olisi korviensa välissä minkään sortin kiintolevyä, vaan keskustelu pitää aloittaa joka päivä alusta uudelleen aivan kuin puheena olevasta aiheesta ei vielä koskaan olisi sanottu yhtään mitään.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kommenttisi pätee parhaiten omaan lukkiutuneisuuteesi. Vaikka mitä tosiasioita toisi esille, niin et piittaa niistä lainkaan, vaan pakenet ideologisen teorian taakse, mikä teoria ei tue lainkaan todellista tulosta tai olotilaa.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila Vastaus kommenttiin #38

Kejo kirjoittelee Pohjois-Koreasta, vaikka ei ole edes käynyt siellä. Mutta kirjoitetaan sitä tietysti vaikka Saturnuksesta, eikä sielläkään tietääkseni kukaan ole käynyt. Havainnot siitä perustuvat kuitenkin edes jonkinlaiseen empiriaan.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo Vastaus kommenttiin #38

Vaikuttaa siltä, Juha, kuin et edes ymmärtäisi, kuinka pahasti keskusteluyhteys on katkennut.

Ei kyse ole "pelkästään" siitä, että käsityksemme siitä, mitkä seikat ovat "tosiasioita", olisi erilaiset, vaan puhumme oleellisesti eri kieltä. Minä ymmärrän sen, mutta sinä et tunnu ymmärtävän, että puhumme toistemme ohi. Ehkä sinulle sillä ei ole merkitystä -- ehkä sinä puhut yleisölle etkä minulla. Mutta siinä tapauksessa haluaisin huomauttaa "yleisölle", että kiinnittäkää huomiota siihen, mitä eri asioita eri keskustelijat tarkoittavat samoilla sanoilla.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #45

Itse asiassa pidän täydellistä kommunistista yhteiskuntaa hyvin mielenkiintoisena ja periaatteessa optimaalisena järjestelmänä.

Asemoitumiseni on kuitenkin pitkälti sama kuin Bismarckilla, joka totesi, että "sosialismi on mielenkiintpinen teoria ja sitä voisi kokeilla, jos jostain löytyisi kansa, jota ei tarvitsisi sääliä."

Tuo kansa löytyi hiukan myöhemmin Venäjältä.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo Vastaus kommenttiin #46

Ja nykyään kaikkia maailman kansoja voidaan hyödyntää säälittä?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #48

Hyödyntäminen ei ole kovin pahasta, jos se mahdollistaa ylivoimaisen enemmistön hyvinvoinnin.

Voi olla, että jossain hamassa tulevaisuudessa, satojen vuosien päästä, teknologisen kehityksen saavuttaessa tarpeeksi korkean tason, kommunistinen yhteiskunta voisi olla toimivakin ratkaisu. Mutta olemme tuosta utopiasta niin kaukana, että sitä on turha yrittää ennenaikaistaa. Kuten opimme Neuvostoliitosta ja (anteeksi vain) myös Pohjois Koreasta.

Kommunistisen yhteiskunnan toistaiseksi ratkaisemattomia ongelmia ovat kansantalouden resurssien optimaalinen allokointi ja oikeudenmukaisen jakelun toteuttaminen. Ei ole teoriassa mahdotonta, että tulevaisuudessa saavutamme kokonaan rahattoman maailman, jossa ihmiset tekevät työtä, kukin kykyjensä mukaan, ja sitten samat ihmiset hyödyntävät ilmaisia palveluja ja hyödykkeiden noutoa tarpeidensa mukaan. Mutta jokainen ymmärtää, että tuollaiseen utopiaan, jos se ylipäätään on mahdollista, on vielä pitkä pitkä matka.

Käyttäjän MattiKarnaattu kuva
Matti Karnaattu Vastaus kommenttiin #46

Nuo ovat vähän harhaluuloja että sosialismi ei olisi toimiva toimintamalli.

Khmerien sosialismissa silloin jotain 1000v sitten jokaisella perheellä oli oma asunto, piha, uima-allas, ruokaa, varmaan paikallisesti kotieläintäkin. Toki onnistuivat sen sössimään.

Sosialismi voi hyvin nykyään ohjelmistoalalla. Nykypäivän tietokoneohjelmistoista suurin osa on sisältää koodia (=tuotannon väline) joka on lähes vapaasti käytettävissä. Se on siis sosialismia ja osoittautunut hyvinkin toimivaksi.

Käyttäjän MattiKarnaattu kuva
Matti Karnaattu Vastaus kommenttiin #38

Noin niinkuin konkreettisena esimerkkinä satoja vuosia jatkuneesta sosialismista mikä toimii hyvin, on esimerkiksi tiedeyhteisön toiminta.

Perustutkimusta tehdään ja tuloksia julkaistaan ympäri maailmaa vähät välittämättä sellaisista asioista kuin "yritys" tai "valtio" ja niistä hyötyy kaikki. Tuotannontekijä, tässä tapauksessa tieto, ei ole yksityistä.

Käytännössä lähes koko ohjelmistoala toimii sosialistisesti ja sosialistisia hankkeita on muitakin, esimerkiksi "Wikipedia".

Kerro miten nämä tosiasiat tekevät sosialismista jotenkin toimimatonta? Kyse on ekonomiasta mitä on niin sosialismi kuin kapitalismi, ja se on täysin eri asia kuin valtion hallinto.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Valtiota ei tule johtaa minkään ideologian mukaan, vaan valtiota tulee johtaa järjellä.

Kommunistinen ideologia, jonka päämääränä lopullisena päämääränä on hävittää valtio ja perhe, ei ole järjen mukainen.

Demokratia/diktatuuri asetelma on minulle periaatteessa yhdentekevä. Kuitenkin on todettava, että valta turmelee yleensä diktaattorin. (myös Neuvostoliitossa ja Korean Demokraattisessa Tasavallassa).

Korean Demokraattista Tasavaltaa hallitsee dynastia.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Wau, Pertti!! Kiitos kun otat esille noin suuret jakolinjat!

"Valtiota ei tule johtaa minkään ideologian mukaan, vaan valtiota tulee johtaa järjellä."

Ja mistä se järki tulee ja mitä se sanoo?

"Korean Demokraattista Tasavaltaa hallitsee dynastia."

Onko se järjen mukaista vai ei ja millä perusteella?

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Järki yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on mielestäni lähinnä luonnonoikeutta ja sen soveltamista.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luonnonoikeus

Korean Demokraattista Tasavaltaa hallitseva dynastia ei toimi luonnonoikeuksien mukaisesti. Eli se ei ole järjenmukainen.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Valtiota ei tule johtaa minkään ideologian mukaan, vaan valtiota tulee johtaa järjellä."

No jos jotain myönteistä pitäisi löytää Pohjois-Koreasta niin heidän maahanmuuttopolitiikkansa näyttäisi perustuvan järkeen eikä ideologiaan.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

"No jos jotain myönteistä pitäisi löytää Pohjois-Koreasta niin heidän maahanmuuttopolitiikkansa näyttäisi perustuvan järkeen eikä ideologiaan."

Tässä lisää kaikille, joita kiinnostaa Pohjois-Korean maahanmuuttajien kotouttamispolitiikka:

BBC4 North Korea Crossing The Line

Käyttäjän RaimoELaaksonen kuva
Raimo E. Laaksonen Vastaus kommenttiin #36

Siihen suuntaan (mahdollisesti) loikanneiden kertomukset ovat luotettavia, mutta toiseen suuntaan loikanneiden epäluotettavia. Näinkö yksinkertaista se on?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #37

Eritoten, kun sinne päin on loikannut muutama ja toisin päin kaikesta hengen menettämisen riskistä huolimatta useita tuhansia.

DDR:n rajoilla oli automaattikiväärejä piikkilangoissa, jotka kiväärit olivat suunnattuja ampumaan omaan mashan päin. Siitä huolimatta, että rajaa nimitettiin "fasismin suojamuuriksi".

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula

Mistä olet saanut kaaliisi, että "sosialismin tarkoitus on perheen hävittäminen"?

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

"Perhe lakkaa tarpeettomana. Sitä ei valtio tarvitse, koska kotitalous ei ole enää valtiolle hyödyksi, koska se tarpeettomasti vieroittaa työläisen hyödyllisemmästä, tuottavammasta työstä. Se ei ole tarpeellinen itse perheen jäsenillekään, koska perheen toisen tehtävän — lasten kasvattamisen — ottaa vähitellen yhteiskunta tehtäväkseen. Entisen perheen asemasta kehittyy uusi kanssakäymismuoto miehen ja naisen välille: toverillinen ja sydämellinen liitto kahden vapaan ja itsenäisen, työtätekevän, yhdenarvoisen kommunistisen yhteiskunnan jäsenen kesken."...

..."Älkööt työväenluokan naiset surko sitä, että perhe on tuomittu häviämään. Tulee päinvastoin ottaa riemuiten vastaan uuden yhteiskunnan sarastus, jossa jokaiselta naiselta tulee poistetuksi kotiorjuuden kahleet, missä jokaiselle naiselle tulee huojennusta äitiyden vaivojen kantamisessa,..."

https://www.marxists.org/suomi/kollontai/1918/perh...

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #61

Eipä tainnut Väänänen lukea A.Kollontai:n juttua kokonaan. ei ainakaan kokenut tarpeelliseksi ottaa sieltä lainaukseensa Kollontai pääsanomaa joka oli toisaalta historiallinen analyysi perheen historiasta ja patriarkaalisen ydinperheen kritiikki maailmassa jossa myös naisety käyvät töissä sekä toisaalta näköalaa tulevaan jossa patriarkaaliset naisen kahleet on murrettu. Kollontain omin sanoin: "Vapaa, mutta vahva toveruushenkeen perustuva liitto miehen ja naisen välillä entisen orjuus-elämän asemasta, — sen lupaa työläisille ja työläisnaisille kommunistinen yhteiskunta." ja "Hävitköön vanha perhe, ja rakentukoon uusi työläisten ja työläisnaisten, talonpoikaisnaisten ja -miesten avioliitto todellisen tasa-arvoisuuden, vapauden ja toverillisuuden tunnusmerkeissä, uudistetussa ja oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa uusille, pysyväisemmille. oikeammille ja valoisammille perusteille."

Toki Kollontai:n kaunomaalailu kommunistisesta perheestä, kaikkien työläisten yhteisestä perheestä, on oman aikansa ja eritoten oman aikansa ongelmien tulosta. Se ei esimerkiksi ota ollenkaan käsittelyyn miehen roolin muutosta ennen kommunistista yhteiskuntaa.

Toisaalta Kollontai:n kirjoitukset perheestä olivat hänen ja muutamien samanmielisten teoreettista pohdiskelua eikä niitä käsittääkseni lasketa kovinkaan laajasti osaksi sosialistista teoriaa. Mutta kannattaa toki lukea tuo Väänäsen linkittämä artikkeli. Siinä on paljon tarkkaa analyysiä kapitalistisesta yhteiskunnasta ja aiheita pohtia perheen tulevaisuutta pitkällä tähtäyksellä nykytilanteesta lähtien.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo Vastaus kommenttiin #62

Tässä vielä yksi aihetta sivuava artikkeli, jossa siinäkin mainitaan Alexandra Kollontai (jonka sukujuuret olivat osittain Suomessa, jos se nyt jotakuta kiinnostaa):

How sexual revolution exploded (and imploded) across 1920s Russia (PHOTOS)

Käyttäjän MattiKarnaattu kuva
Matti Karnaattu Vastaus kommenttiin #61

Perhe on yhteiskunnan taloudellinen yksikkö. Se on alkanut 60-150 ihmisen laumasta mikä on perheen luontainen koko ja yhteiskuntien kehittymisen myötä taloudellisen yksikön koko kutistunut aina siihen saakka, että nykyisin ihmiset asuvat useinkin yksin ja se yhteys omaan laumaan käy tietoliikenteen välityksellä.

Yhteiskunnan organisoinnissa tuollainen luonnonjärjestyksen mukainen laumakoko ei häviä mihinkään, taloudelliset yksiköt on myös järjestettävissä.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo Vastaus kommenttiin #63
Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Pohjois-Koreaan muuttaneet taitavat olla samalla tavalla höynäytettyjä kuin Stalinin aikaan Neuvostoliittoon muuttaneet, kotouttaminen tapahtui Siperiassa aivopesuleireillä tai niskalaukauksella. Tietääkö Kejo montako eksynyttä Pohjois-Korea on ottanut vastaan?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Luulisin, että tuossa on tietty ero Stalinin Neuvostoliittoon verrattuna.

Pohjois Koreaan on loikannut todellakin vain muutamia ekstrovakanttiyksilöitä, joita on alettu paapoa siellä propagandahyödyn vuoksi. He ovat nousseet ohituskaistaa myöten etuoikeutettuun riistäjäklikkiin.

Käyttäjän MattiKarnaattu kuva
Matti Karnaattu

Sosialismi itsessään on toimivaa, tästä ei ole epäselvyyttä. Ideologiana ei välttämättä.

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula

https://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Dictat...

Dictatorship

a concept that characterizes a system of exercising power in a state. The term has two fundamental meanings:
(1) the essence of state power, which ensures the political power of the economically dominant class,
(2) the method of exercising power (dictatorial regime, dictatorial methods, and so forth).

Both meanings of the term “dictatorship” are closely interrelated. The dictatorship of a single class (the first meaning of the term) is necessary for every class society (V.I.Lenin, Poln. sobr. soch., 5th ed., vol. 33, p. 35) and cannot be linked to any one form of state. In both monarchies and republics the dictatorship of one class is the essence of the organization of power. In other words, political dominance relies on the force of the class that occupies the key economic po- sitions in a society, and the expression of the will of the economically dominant class through a monarch, parliament, president, or govenment depends on specific historical conditions. Regarding bourgeois society Lenin wrote: “Bourgeois states are most varied in form, but their essence is the same: all these states, whatever their forms, in the final analysis are inevitably the dictatorship of the bourgeoisie” (ibid.). (See also and STATE.)

Under a dictatorial regime (the second meaning of “dictatorship”), power is concentrated in the hands of a dictator or several persons, and violence and terror are in the foreground of politics. In such cases a dictatorship is characterized by unlimited, uncontrolled dictatorial power, attacks on the democratic rights and liberties proclaimed in the constitution, and limitations on the rights of representative bodies. The regime relies directly on force. As a rule, major social groups (classes; estates) act as the bearers of the dictatorship. However, outwardly the dictatorship is embodied in one person or in a group of persons (the dictatorships of military leaders and triumvirs in ancient Rome, absolute monarchies, present-day authoritarian regimes, and juntas). Historically, the establishment of dictatorial regimes has usually been connected with periods of sharp intensification of the class struggle (for example, the rise of Franco’s dictatorship in Spain and the fascist dictatorship in Nazi Germany).

As a means of exercising power dictatorship is alternative to a democratic regime. In arguing against the Marxist-Leninist doctrine of the dictatorship of the proletariat, the reformist and revisionist ideologists of the bourgeoisie have distorted the scientific meaning of the concept of dictatorship. Striving to play down the class nature of the present-day bourgeois state, which is a dictatorship of the monopolistic bourgeoisie, they apply the term “dictatorship” only to regimes of personal power; that is, they ignore the meaning of dictatorship as the organization of state power.

G. V. MAL’TSEV "

https://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Dictat...

" Dictatorship of the Proletariat

the power of the working class, established as a result of a socialist revolution and having as its aims the building of socialism and the transition of society to the construction of commu- nism. This power is called proletarian because the working class, led by the Marxist-Leninist party and allied with the peasantry and other democratic strata of society, holds the leading position in society and the state. It is called a dictatorship because, while implementing the broadest democracy for the working people, it uses force whenever necessary to suppress the resistance of the exploiting classes and the activity of elements hostile to socialism.

The doctrine of the dictatorship of the proletariat flows inevitably from the Marxist-Leninist theory of classes and the class struggle. Marx and Engels opposed the petit bourgeois tenden- cies that endeavored to reconcile and conceal class contradictions, and they also opposed the anarchists, who called for the immediate destruction of any state organization. In opposition to these ideas, Marx and Engels proposed that it was necessary that the proletariat win political power in order to build a new society. The proletariat needed power in order to “wrest, by deg- rees, all capital from the bourgeoisie to centralize all instruments of production in the hands of the state, that is,in the hands of the proletariat,organized as the ruling class,and in order to in- crease the total of the productive forces as rapidly as possible” (“Manifesto of the Communist Party,” 1848, in K. Marx and F. Engels, Soch., 2nd ed., vol. 4, p. 446).

The generalization of the experience of the Revolution of 1848–49 in Germany and of the Paris Commune of 1871 was particularly important for the development of the idea of the dictatorship of the proletariat. It permitted Marx and Engels to draw the important conclusion that the bour- geois state machine must be smashed,and it enabled them to reveal the basic characteristics of proletarian power. Marx used the term “dictatorship of the proletariat” for the first time in the work The Class Struggle in France,1848–1850 (ibid.,vol.7,pp.31,91).Subsequently, drawing on the experience of the international workers’ movement, Marx formulated a conclusion on the dictatorship of the proletariat in the Critique of the Gotha Programme (1875): “Between capita- list and communist society lies the period of the revolutionary transformation of the one into the other. Corresponding to this also is a political transition period in which the state can be nothing but the revolutionary dictatorship of the proletariat” (ibid., vol. 19, p. 27).

The doctrine of the dictatorship of the proletariat was further developed to apply to the age of imperialism and proletarian revolution in the works of V.I.Lenin, who emphasized that the dicta- torship of the proletariat signifies a special form of the proletariat’s alliance with the peasantry and other exploited masses. He revealed the profoundly democratic character of the dictator- ship of the proletariat as the power of the toiling people - that is,the majority of society - over the exploiters, who make up an insignificant minority. Lenin first expressed the idea that the soviets were a new form of the working-class state. He worked out the question of the organi-zation of the dictatorship of the proletariat and the leading role of the communist party in this system, and he examined the variety of forms of the dictatorship of the proletariat in various countries. The tenet of the necessity of establishing a dictatorship of the proletariat became a fixed part of the program of the RSDLP with the adoption of the party program at the Second Congress in 1903.

The Marxist-Leninist doctrine of the dictatorship of the proletariat was brilliantly confirmed by the example of the first socialist country, the Soviet Union, whose experience enriched the theory of the dictatorship of the proletariat with new ideas and conclusions.

A new stage in the development of the theory of the dictatorship of the proletariat began after World War II (1939-45), when the working class, in alliance with broad democratic strata, was victorious in a number of European and Asian countries. This experience was generalized in the decisions of the Twentieth through Twenty-fourth Congresses of the CPSU, the Program of the CPSU, and documents of fraternal communist and workers’ parties. These documents ela- borate on the problems of similarity in general principles and the variety of forms of the tran- sition to socialism and the dictatorship of the proletariat. They raise the possibility of broader class alliances of the proletariat in the socialist revolution in the contemporary period, as well as the chance that under certain conditions parliaments may be transformed from instruments of the bourgeoisie into forms of popular power that realize socialist transformations. The Dec- laration of the Conference of the Representatives of Communist and Workers’ Parties of the Socialist Countries (1957) characterized the dictatorship of the proletariat as a general law of socialist revolution and the construction of socialism.

The transition to communism, which is being realized in the USSR, has raised problems of the further development of the socialist state. In its Program in 1961 the Communist Party of the Soviet Union elaborated on the question of the growth of the state of the dictatorship of the proletariat into an entire-people socialist state.

The Marxist-Leninist doctrine of the dictatorship of the proletariat took shape and was deve- loped in a fierce struggle against right- and left-wing opportunism. Lenin wrote: “A Marxist is solely someone who extends the recognition of the class struggle to the recognition of the dic- tatorship of the proletariat. This is what constitutes the most profound distinction between the Marxist and the ordinary petit (as well as big) bourgeois. This is the touchstone on which the real understanding and recognition of Marxism shall be tested” (Poln. pobr. soch., 5th ed., vol. 33, p. 34). Struggling against reformists and right-wing revisionists, who deny the need for the dictatorship of the proletariat during the transition from capitalism and socialism, Marxist-Leni- nists proceed from the view that the construction of socialism is impossible without the dicta- torship of the proletariat.At the same time,Marxism-Leninism struggles resolutely against dog- matic, oversimplified, and distorted interpretations of the dictatorship of the proletariat and against the endeavor to perpetuate the dictatorship, the exaggeration of the role of coercion in the transition to socialism and communism, and the underestimation of the need to develop socialist democracy.

The character and features of the dictatorship of the proletariat are determined by the tasks of building socialism. In the economic sphere it is necessary to replace private property in the instruments and means of production with social property and to introduce the planned organi- zation of production in the interests of the welfare and comprehensive development of the toi- ling people. In social relations, it is necessary to eliminate the exploiting classes and the possi- bility for the exploitation of man by man. Politically, the state must be strengthened by broade- ning its social base, consolidating the alliance of the workers and peasants, attracting increa- singly broad masses to participation in the administration of public affairs, and further develo- ping proletarian democracy. Militarily, it is necessary to strengthen the country’s defensive power and armed forces. Lenin wrote: “The dictatorship of the proletariat means a persistent struggle, bloody and bloodless, violent and peaceful, military and economic, educational and administrative, against the forces and traditions of the old society” (ibid., vol. 41, p. 27).

The expropriation of the property of the big bourgeoisie and landlords is one of the first steps of the dictatorship of the proletariat. Experience has shown that as a rule, expropriation provokes the fierce resistance of the exploiting classes. The resistance of the overthrown bourgeoisie is even more dangerous, because immediately after the socialist revolution the bourgeoisie still possesses a great deal of power. Only a strong, decisive power is capable of paralyzing the force of the bourgeoisie and suppressing its resistance. The force that the working class is compelled to use against the reactionaries is profoundly democratic in its aims, which express the will of the overwhelming majority of the people, and its methods, which are applied by the people themselves.

The essence and highest principle of proletarian power consists of the alliance of the working class with all the toiling people and other democratic forces. Lenin wrote: “The dictatorship of the proletariat is a specific form of class alliance between the proletariat, the vanguard of the working people, and the numerous nonproletarian strata of the working people (the petite bourgeoisie, small proprietors, the peasantry, the intelligentsia, etc.) or the majority of these strata, an alliance against capital, an alliance whose aim is the complete overthrow of capital, complete suppression of the resistance offered by the bourgeoisie as well as of attempts at restoration on its part, an alliance for the final establishment and consolidation of socialism” (ibid., vol. 38, p. 377). The working class alone, without allies, does not have the strength to take on and complete the immense tasks of socialist construction. It is called upon by history to lead all the toiling people not only in the overthrow of the capitalist system but also in the construction of a socialist society.

The breadth of the alliance of the working class with other democratic forces depends on concrete historical conditions as well as on the flexible policy of the proletarian state.

The power of the working class and all the toiling people is embodied in a system of political and social organizations, which include state agencies, political parties, trade unions, coope- rative associations, and youth organizations. The Marxist-Leninist party of the working class is the leading force in the system of the dictatorship of the proletariat. It plays a special role in the political system of socialist countries. After taking power, the working class and its allies are faced with the necessity of enduring a stubborn struggle against the forces and traditions of the capitalist system and against the backward views and customs of millions of people. “Without a party of iron that has been tempered in the struggle, without a party enjoying the confidence of all honest people in the given class in question, a party capable of watching and influencing the mood of the masses, such a struggle cannot be waged successfully” (ibid., vol. 41, p. 27). Based on the theory of Marxism-Leninism and the experience of the masses, the party works out a political line in all areas of socialist and communist construction and directs the entire process of its practical implementation.

The revisionists have criticized this understanding of the role of the party in the dictatorship of the proletariat. They narrow the leading role of the party to such a degree that it boils down to a complete renunciation of party leadership of the construction of a socialist society. The revisio- nists assert that the party must be only an ideological factor in the development of socialist consciousness, and not a political factor or a power factor. This concept can lead to a streng- thening of the influence in society and the state of political forces hostile to the working people. Rejecting the concept of the revisionists, Marxist-Leninists simultaneously rebuff the over- simplifiers, who maintain that the dictatorship of the working class is identical to the dictator- ship of its party. This distortion would lead to the curtailing of the varied forms through which the working class implements its leadership of society. It would weaken the working class’s power by narrowing its base.

The party directs all state and public organizations, but it does not take their place. It achieves the implementation of its policy through party members who work in the machinery of state and in public organizations.

The increased role of the masses in social, political, and economic life is characteristic of all the socialist countries and is promoted by the organizational principles of all the organizations of the dictatorship of the proletariat, which are based on democratic centralism. The dictator- ship of the working class gives rise to a historically new type of democracy — proletarian democracy, which is directed and led by the working class and serves those classes and groups of the population that are building socialism. Thus, proletarian democracy serves the interests of the overwhelming majority of society.

The power of the working class grows out of the concrete conditions of the liberation struggle of each people. Therefore, in different countries, it assumes different forms. Lenin wrote: “All nations will arrive at socialism — this is inevitable — but they all will do so in not exactly the same way; each will contribute something of its own to some form of democracy, to some variety of the dictatorship of the proletariat, to the varying rate of socialist transformations in the different aspects of social life” (ibid., vol. 30, p. 123).

In addition to the determining influence of class character, the variety of forms of the dictator- ship of the proletariat is explained by the influence on the form of proletarian rule of various fac- tors other than the determining factor of its class content: the level of the economic and political development of the country,the arrangement of class forces in the country,the relative strength of the forces of socialism and capitalism in the world arena, the peaceful or violent path of the development of the socialist revolution, the level of the political consciousness of the people, and national traditions.

The Paris Commune of 1871 was the first form of rule by the working class in history. The so- viets were the form of the dictatorship of the proletariat that arose in the revolutionary expe- rience of the working class and popular masses of Russia and that were confirmed as a result of the Great October Socialist Revolution. In the course of subsequent revolutions after World War II (1939-45), a new form of the dictatorship of the proletariat was born — the people’s democracy. The development of the revolutionary movement has demonstrated convincingly that the fundamental features of working-class power are identical for all the countries that are carrying out the transition to socialism.

The experience of the people’s democracies indicates that, given favorable internal and exter- nal circumstances, it is possible to move from the democratic to the socialist stage of revo- lution and establish working-class rule without civil war.Under these conditions,the destruction of the old state machine can be accomplished gradually by severing its most reactionary parts and transforming and using traditional democratic forms. The new arrangement of class forces predetermines the characteristics of a people’s democracy. In these countries the dictatorship is directed primarily against the big bourgeoisie, and democracy is extended to the proletariat, peasantry, urban petite bourgeoisie, and intelligentsia. In almost all these countries, there are popular national fronts, including socialist and democratic forces: the National Front of Czechs and Slovaks in Czechoslovakia, the Fatherland Front in Bulgaria, and the Front of Socialist Unity in Rumania.

The transition of the people of other countries to socialism will give rise to new forms of wor- king-class power. However, each people embarking on the road to socialism must inevitably, in one form or another, carry out a socialist revolution and establish the political power of the working class and of all working people.

The building of socialism and the transition to communism evoke changes in the character, tasks, functions, forms, and methods of activity of working-class power. The dictatorship of the proletariat, born out of the socialist revolution, plays a worldwide historical role in building socia- lism. At the same time, it undergoes changes in the process of building a socialist society. As the exploiting classes in one or another country are eliminated,the function of suppressing their resistance disappears, and the process begins by which the state of the dictatorship of the proletariat grows into an all-national organization of the laborers of the socialist society. Having secured the complete and final victory of socialism in the USSR and the transition of society to the construction of communism, the dictatorship of the proletariat has fulfilled its historical mission. From the point of view of the tasks of internal development,it has ceased to be neces- sary in the Soviet Union. The state of the dictatorship of the proletariat has been transformed into an all-national socialist state and the proletarian democracy, into an all-national socialist democracy. “The dictatorship of the working class ceases to be necessary before the state disappears” (Program of the CPSU, 1971, p. 101). The socialist all-national state continues the work of the proletarian dictatorship. The leadership of the working class, led by the Communist Party, is maintained during the period of the transition to communism. However, it also under- goes changes. The working class as the leading class does not enjoy any special privileges. With the disappearance of classes and the construction of communism, the working class will have completed the fulfillment of its role as the leader of society.

REFERENCES

Marx, K., and F. Engels. “Nemetskaia ideologiia.” Soch., 2nd ed., vol. 3.
Marx, K. “Nishcheta filosofii.” Ibid., vol. 4, chap. 2.
Marx, K. Klassovaia bor’ba vo Frantsii, 1848–1850. Ibid., vol. 7.
Marx, K. Vosemnadtsatoe briumera Lui Bonaparta. Ibid., vol. 8.
Marx, K. Grazhdanskaia voina vo Frantsii. Ibid., vol. 18.
Marx, K. I. Veidemeieru, 5 marta 1852 g. (Letter.) Ibid., vol. 28.
Lenin, V. I. “O zadachakh proletariata v dannoi revoliutsii.” Poln. sobr. soch., 5th ed., vol. 31.
Lenin, V. I. “Gosudarstvo i revoliutsiia.” Ibid., vol. 33.
Lenin, V. I. “Proletarskaia revoliutsiia i renegat Kautskii.” Ibid., vol. 37.
Lenin, V. I. “O ’demokratii’ i diktature.” Ibid.
Lenin, V. I. “O gosudarstve.” Ibid., vol. 39.
Lenin, V. I. “O diktature proletariata.” Ibid.
Lenin, V. I. “Ekonomika i politika v epokhu diktatury proletariata.” Ibid.

Programmnye dokumenty bor’by za mir, demokratiiu i sotsializm. Moscow, 1961.

Mezhdunarodnoe soveshchanie kommunisticheskikh i rabochikh partii, Moskva 1969 g.: Dokumenty i materialy. Moscow, 1969.
K 100-letiiu so dnia rozhdeniia V. I. Lenina: Tezisy TsK KPSS. Moscow, 1969.
Osnovy marksizma-leninizma, 2nd ed. Moscow, 1962.
Osnovy nauchnogo kommunizma, 3rd ed. Moscow, 1969.
Burlatskii, F. M. Gosudarstvo i kommunizm. Moscow, 1963.
Leninskoe uchenie o diktature proletariata. Moscow, 1970.

F. M. BURLIATSKII "

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Olen samaa mieltä Kejon kanssa länsimaiden kehittymisestä diktatuureiksi. Ideologinen maailmanselitysmalli on hyvä kasvavalle yhteiskunnalle, mutta näyttää siltä, että taantuvan kulttuurin pitäisi olla jollakin tavalla nihilistinen, ja varuillaan kaikkien manipulointiyritysten suhteen. Suomessakin juuri varuillaanolo (ulkopoliittinen vapaus) ja varoitusmekanismit (media) lukittiin ja tukittiin ensimmäisenä.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

En ole samaa mieltä Kejon tavasta luokitella yhteiskuntia. Siinä menee yhteiskunnan periaatteellinen rakenne ja hallitsemisen keinot sekaisin. Kannattaisi perustaa luokitteluansa ihan perimarksilaisesti tuotantotapaan. Ja pitää uskonnot vain hallitsemisen keinoina. Ainakin minun mielestäni.

Toki on ymmärrettävää, että Kejon tuossa käyttämä terminologia on ymmärrettävää n.s. suurelle yleisölle. Mutta kuitenkin. Yleissivistyksen jakaminen ei olisi heillekään/meillekään pahasta.

Ja lopuksi: sosialistinen yhteiskunta ei kuulu, ainakaan vielä, nykyisiin yhteiskuntamuotoihin. Vaikka toki esimerkiksi Kuubassa on piirteitä siihen suuntaan mutta ne ovat nyt pikemminkin sosialismia edeltävän työväenvallan esiasteita jos ne saavat tilaa kasvaa.

Käyttäjän JariPirppu kuva
Jari Pirppu

Kuuban,se vähäinenkin vauraus,perustuu pakolaisten rahalähetyksiin ja pieniin yksityisiin bisneksiin,kuten majoitus aamiaisella ja muuta vastaavaa,,kun viimeksi siellä kävin,hallitus uhkasi kuristaa noita vähiäkin etuisuuksia ja kansa lähti kadulle,ja silläkertaa järki voitti,siinä asiassa,muualla siellä riittäis kyllä perattavaa!

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Viittasin teoreettisesti kestävällä tavalla sosialismiin viittaaviin rakenteisiin ja toimintoihin, en hetkelliseen varallisuustilanteeseen. Niitä Kuubassa ovat lähinnä eräät osuustoimintaan ja yhteisöllisyyteen liittyvät piirteet. Ihan niitä samoja joita m.m. venäläiset ja itäsaksalaiset kaipaavat menneisyydestään. Mutta totta, ne yksinään eivät riitä tekemään yhteiskunnasta sosialistista, ei edes proletariaatin diktatuuria vaan aihioita siihen suuntaan.

Käyttäjän JuhaniNorbck kuva
Juhani Norbäck

Ihmisten välistä "tasa-arvoa" ei ole koskaan ollut eikä koskaan tule olemaan. Edesmenneet sosialistidiktatuurit olivat tasa-arvosta äärimmäisen kaukana.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset