jannekejo Jos sosialismia arvioidaan kapitalismin arvomittareilla, tulokseksi tulee automaattisesti, että sosialismi toimii vain jos se ei eroa kapitalismista.

Ranskassa mellakoidaan kapitalistista taloustotalitarismia vastaan

Niinsanotut keltaliivimellakat jatkuvat Ranskassa jo tieskö monetta viikkoa. Poliisilta on anastettu rynnäkkökivääri, autoja poltetaan, ihmisiä kuolee... Ranskalaiset ovat suomalaisia temperamentikkaampaa kansaa.

Tässä pari YLE:n uutista noista mellakoista:

Ranskassa hallitus on kokoontunut hätäkokoukseen mellakoiden takia

Toimittajalta: Mikä rauhoittaisi mellakoivat ranskalaiset?

 

Valtamedia on puolensa valinnut

Tarkemmin sanottuna valtamedia on yhden osapuolen työkalu. Ei työkalu valitse käyttäjäänsä.

Huomaa tuossa yllä linkitetyssä YLE:n toimittajan kirjoituksessa huokuva ylimielisen vallantäyteinen asenne mieltään osoittavaa kansaa kohtaan sekä täydellinen samastuminen rikkaan kansanoman asemaan, vaikkei toimittaja itse oletettavasti tuohon kansanosaan kuulukaan:

"Pullamössökansan arabikevät."

Neuvottelu on toki hankalaa, kun vastapuolen vaatimukset ovat monenkirjavia ja keskenään ristiriitaisia. Protestimielialan rauhoittaminen olisi silti vaatinut näiden tuntojen kärsivällistä kuuntelemista: isällisen empaattista mutta jämäkkää otetta.”

Mieliala Ranskassa on sellainen, että mitään vähänkään kunnianhimoisia uudistuksia on nyt vaikea viedä läpi. Pienikin vihje uusista leikkauksista, ja kaduilla on jälleen satatuhatta keltaliiviä.”

Toimittajan päähän ei tunnu pälkähtävän sellaista mahdollisuutta, että kunnianhimoinen politiikka voisi olla myös tavallisen kansan eikä vain rikkaiden eduista huolehtivaa.

Se, että köyhä kansa (tässä nyt esimerkiksi YLE:n toimittaja) samastuu rikkaaseen vähemmistöön ja alkaa ajaa tämän etua, on yleismaailmallinen ilmiö. Kannattaa lukea legendaarinen Paulo Freiren kirja ”Sorrettujen pedagogiikka”, joka käsittelee juuri tätä ilmiötä. Kirja löytyy netistä englannin kielisenä pdf-muodossa: https://www.google.fi/search?q=pedagogy+of+the+oppressed+pdf

 

Kapitalistinen taloustotalitarismi? Kapitalistinen talousjärjestelmä on kirjattu EU:n perustuslakiin.

EU:n perustuslakiin on kirjattu, että EU:ssa noudatetaan markkinataloutta. Markkinatalous on eufemismi kapitalismille; se tarkoittaa kapitalistista talousjärjestelmää, mutta se ei kuulosta yhtä ikävältä.

Ne harvat, jotka ovat tutustuneet siihen, miten kapitalistinen talousjärjestelmä toimii, tietävät, että se toimii kapitalistiluokan ehdoilla. Tavalliset tallaajat, noin 99% väestöstä, ovat pelkkää tuotannon tykinruokaa toisaalta työmuurahaisen ja toisaalta kuluttajan roolissa.

Kun kapitalistinen talousjärjestelmä on hakattu EU:n perustuslakiin, useimmat puolueet pitävät epärealistisena yrittää muuttaa tuota. Toisin sanoen useimmat puolueet ajavat yksissä tuumin kapitalistisen talouden talouskasvua ja uhraavat muut arvot tälle alttarille, niin kuin kapitalistisen talouden puitteissa ennenpitkää on pakko tehdä.

Tuosta käytännössä kaikkien puolueiden yksimielisyydestä syntyy sitten se totalitaristinen elementti. Ihmiset saavat kyllä äänestää vaaleissa, mutta sillä ei ole käytännössä merkitystä, mitä puoluetta he äänestävät – ainakaan jos he tyytyvät valitsemaan jo nyt parlamenteissa (eduskunnassa) olevista puolueista. Niiden välillä ei mainittavia eroja ole.

Valtamedia sitten sementoi uutisoinnillaan ja kommentoinnillaan, että mitään eroja ei pitäisikään olla, koska vallassa olevan politiikan vastustaminen olisi ”vastuutonta”.

 

Suomen Kapitalistinen Talouskasvupuolue

Olen muutamissa kommenteissa jo vuosien ajan maininnut, että Suomessakin vallitsee käytännössä yksipuoluejärjestelmä. Se yksi puolue on Suomen Kapitalistinen Talouskasvupuolue ja sille vain kaksi asiaa ovat pyhiä: Talouden on oltava kapitalistinen ja talouden pitää kasvaa. Kaikki muut arvot uhrataan noiden alttarille. Eduskunnassa tuo puolue esiintyy 9 eri piilonimellä, jotta kansalla säilyisi illuusio monipuoluejärjestelmästä.

Kun perinteisesti työväenpuolueiksi mielletyt eduskuntapuolueet taipuvat kapitalistisen politiikan toteuttamiseen ja jopa osallistuvat siihen, ne saavat päähäntaputteluja ”vastuullisuudesta”.

Suomenkin lainsäädännöstä muuten noin 80% tulee suoraan EU:sta ja eduskunta toimii pelkkänä kumileimasimena. Suomen EU-jäsenyys puolestaan on kirjattu Suomen perustuslakiin. Siinä Suomen kapitalistisen taloustotalitarismin taustarakenteita lyhyesti.

 

Polttoaineiden hinnat vain viimeinen pisara

Kuten YLE:kin on uutisoinut, Ranskan mellakoiden aiheena ei ole pelkästään polttoaineiden hinnat, vaan ylipäätään rikkaita suosiva politiikka. Tuollainen politiikka on oleellinen osa kapitalismia, mutta useimmat ihmiset ymmärtävät sen vasta kun se osuu omaan kantapäähän.

Siksi kansa ei noussut kapinaan siinä vaiheessa kun EU:n perustuslakiin kirjattiin se, että EU:ssa noudatetaan kapitalistista talousjärjestelmää, vaan vasta siinä vaiheessa kun tuon kirjauksen ja sen noudattamisen käytännön seuraukset alkoivat osua omaan kantapäähän.

Moneen keskiluokkaiseen ne eivät ole vieläkään osuneet niin voimakkaasti, että heräämistä olisi tapahtunut. Kehityksen suunta on kuitenkin selvä ja ajan mittaan mellakointi Euroopassa vallitsevaa talousjärjestelmää vastaan tulee vain voimistumaan.

Tavallinen kansa tarvitsee jonkin äärimmäisen konkreettisen ja jokapäiväisen sytykkeen barrikaadeille lähtemiseksi. Polttoaineiden hinnat kelpaavat sellaiseksi. Taannoin kansalaisaloite.fi -sivustolla tehty aloite pankkien kansallistamiseksi ei saanut 50 allekirjoitusta kuukaudessa, mutta polttoaineveron alentamista vaatinut aloite sai liki 90.000 allekirjoitusta noin vuorokaudessa. Tämä vain esimerkkinä siitä, millaisilla asioilla kansan voi saada liikkeelle.

Koska huomattava osa kansaa on indoktrinoitu vuosikymmenien varrella uskomaan, että kapitalismi on määritelmällisesti hyvä asia, moni nykytilanteeseen tyytymätönkin tulkitsee, että nykyinen järjestelmä ei voi olla kapitalismia koska nykyinen järjestelmä ei ole hyvä. Irvokkaaksi seuraukseksi tulee, että he alkavat kutsua kapitalismia sosialismiksi ja ratkaisuksi tilanteeseen he tarjoavat menneisyyteen siirtymistä, joko 50-luvun Suomeen vanhan kunnon heinälatoromantiikan aikakauteen tai kultaryntäyksen Ameriikkaan, jolloin valtaamattomia erämaita vielä riitti jokaiselle (kunhan vain saatiin intiaanit pois tieltä).

Menneisyyteen ei ole kuitenkaan siirtymistä. Kapitalistinen talous vie kohti yhä tuhoisampaa tulevaisuutta – myös luonnon kannalta. Ei ole olemassa monenlaista kapitalismia; on  olemassa vain yhdenlainen kapitalistinen talousjärjestelmä ja sitten sen eri kehitysvaiheita. Emme voi siirtyä kapitalismin varhaisempaan kehitysvaiheeseen, vaan umpikujan sulkeutuessa meidän on luovuttava kapitalismista.

 

Kansalaisista on tullut asiakkaita

Demokraattisessa valtiossa ideaalina on se, että kansalaiset ovat isäntiä omassa maassaan. Viime vuosikymmeninä olemme kuitenkin olleet ankaran uudelleenkoulutusohjelman kourissa tämän asian suhteen. Meitä on vieroitettu yhteiskunnan isännän roolista ja sen sijaan meille tyrkytetään maksavan asiakkaan roolia. Kansalaisuuden sijaan puhutaan asiakkuudesta.

Miten asiakas käyttäytyy marketissa? Hän katsoo, mitä hyllyillä on valittavana ja valitsee siitä itselleen mieluisimmat tai vähiten epämieluiset tuotteet – käytettävissä olevien varojen rajoissa tietysti – mutta hän ei puutu siihen, mitä tuotteita on tarjolla. Se on nimittäin marketin omistajatahon päätösvallassa oleva asia – asiakas vain ottaa tai jättää.

Tuollainen asiakasmentaliteetti on levinnyt myös politiikkaan. Kansalaiset tyytyvät valitsemaan niistä puolueista politiikkoineen, joita on tarjolla – sen sijaan, että kansalaiset ryhtyisivät muotoilemaan itse haluamaansa politiikkaa.

Olen yrittänyt hahmotella somessa sellaisia poliittisia linjoja, joita eduskuntapuolueet eivät tarjoa, mutta jotka toteutuessaan palvelisivat tavallisia tallaajia erittäin hyvin. Minua on tästä syystä syytetty idealistiksi, joka on näkevinään sellaisia mahdollisuuksia, jotka eivät ole missään koskaan toteutuneet – ja rivien välistä on luettavissa, että tuollaista ei pitäisi tehdä. Pitäisi tyytyä valitsemaan siitä, mitä ylhäältäpäin tarjotaan. Politiikan muotoilu ei ole kansalaisten asia, vaan puolueiden ja näiden sponsoreiden asia. Kansalaisten – vai joko nykyään pitäisi sanoa politiikan asiakkaiden – asiana on vain käydä vaaliuurnilla muutaman vuoden välein luovuttamassa valta itseltään pois. Tuollaista mentaliteettia minun on vaikea hyväksyä.

 

Kansanliike ilman järjestöä ja johtoa

Ranskan keltaliivimellakointi on somen avulla syntynyt kansanliike ilman järjestöä ja johtoa. Tässä suhteessa se on uudenlainen ilmiö eurooppalaisessa politiikassa. Valtapoliitikot eivät voi neuvotella protestoijien kanssa, koska nämä eivät ole organisoituneet – heillä ei ole johtajia tai edustajia, jotka osallistuisivat neuvotteluihin.

Valtapoliitikoille jää vain kaksi vaihtoehtoa: joko he muuttavat harjoittamaansa politiikkaa (tähän he eivät saa lupaa sponsoreiltaan) tai sitten he käyttävät väkivaltaa mellakoijia vastaan. Poliitikot ovat jo valinneet jälkimmäisen. Sitä kutsutaan sodaksi terrorismia vastaan. Puuttuu enää, että oikeuksiensa puolesta mieltään osoittavat kansalaiset leimataan valtamediassa terroristeiksi.

Kirjoitin taannoin siitä, miten politiikan teon muuttuminen petaa virtuaalipuolueiden nousua. Ranskan keltaliivimellakointi on hyvä nähdä tästäkin näkökulmasta käsin.

Gallupdemokratia tuo virtuaalipuolueet

 

Hyvä natsionalismi ja paha natsionalismi? Maahanmuutto ei tällä kertaa edes tekosyynä protestoinnille.

Kun EU on perustuslaissaan hirttäytynyt kapitalistiseen talousjärjestelmään, sen vastustaminen leimataan ”eurooppavastaiseksi”. Ylipäätään kaikenlainen EU:n keskusjohtoisen politiikan vastustaminen (ei välttämättä muodon, mutta sisällön perusteella) leimataan ”eurooppavastaiseksi”.

Miten tähän sitten vastaavat ne mitä moninaisimmat tahot, jotka kukin omasta syystään vastustavat EU:n harjoittamaa politiikkaa? Jotkut heistä vaativat EU:n perustuslain muuttamista, mutta useimmat heistä tuntuvat yksinkertaisesti vaativan oman maansa eroa EU:sta. Näitä jälkimmäisiä kutsutaan natsionalisteiksi aivan siitä riippumatta, mistä syystä he vaativat eroa EU:sta.

Jotkut vaativat eroa EU:sta sen takia, etteivät halua vääränvärisiä ja -uskoisia maahanmuuttajia omaan maahansa. Jotkut toiset vaativat eroa EU:sta sen takia, että EU:ssa ei harjoiteta riittävän solidaarista politiikkaa köyhiä ja muuten heikossa asemassa olevia ihmisiä kohtaan. Noilla motiiveilla on eroa kuin yöllä ja päivällä ja silti kummallakin perustellaan eroa EU:ista.

Jostain syystä valtamedia on tarjonnut oljenkorren noiden kahden motiivin keinotekoiseksi yhdistämiseksi tarjoamalla väitteen, että köyhistä huolehtimiseen ei riitä rahaa siksi, että kaikki rahat menevät maahanmuuttajien ylläpitoon. Tuo väite on tietysti yhtä paksua tuubaa kuin oli Hitlerin Saksan aikainen rotupropaganda, mutta kuten silloinkin, pääasia ei ole, että ihmiset itse edes uskoisivat noihin väitteisiin, vaan että ne vain antaisivat ihmisille alibin olla tarttumatta ongelmien todellisiin syihin eli kapitalistisen talousjärjestelmän eriarvoistavaan vaikutukseen.

Ranskan viimeaikaisissa mellakoissa on kuitenkin ilahduttavasti se piirre, että maahanmuutto ei ole ollut niissä esillä edes pienimpänä tekosyynä, vaan protestin kärki on kohdistettu jakamattomasti rikkaita suosivaan oikeistopolitiikkaan ihan ihonväriin ja uskontokuntaan katsomatta.

Mutta kysymykseen hyvästä ja pahasta natsionalismista: Mihin kansallista itsenäisyyttä on tarkoitus käyttää? Siihenkö, että kansalaiset voisivat olla isäntiä omassa yhteiskunnassaan vaiko siihen, että heidät voitaisiin kyykyttää entistä tehokkaammin vain maksaviksi asiakkaiksi ja tuotannon tykiruoaksi?

Olisiko aihetta epäillä, että Helsingin herrat kyykyttäisivät meitä ankarammin kuin Brysselin herrat, jos emme olisi EU-jäseniä? Ja että tuo ero juontaa juuri siitä, että meitä temperamentikkaammat EU-kansakunnat mellakoivat meidänkin puolestamme? Suomalaiset ovat poikkeuksellisen nöyrää kansaa  ja sille on aivan konkreettinen historiallinen syy olemassa:

Suomen itsenäisyyden ajan psykohistoriaa

 

Katso myös:

Suomen populistinen vasemmistopuolue OiVa:

http://oikeavasen.net/

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän JaniKuusela11 kuva
Jani Kuusela

EU:n talousterrorismi näkyy myös Krimin kriisin historiassa.

Demokraattisilla vaaleilla valittu presidentti syöstiin vallasta samankaltaisten mellakoiden seurauksena kuin nyt näemme Ranskassa.

Tosin silloin media hehkutti mielenosoituksia ja hurrasi mellakoitsijoiden puolella.

Yhdysvallat, YK, Nato, ja kaikki suurimmat talousterroristijärjestöt antoivat täyden tukensa "Ukrainan kansalle". Tosin kansasta vain murto-osa oli liikkeellä.

Ukrainan vallankumous tehtiin sadantuhannen EU mielisen mielenosoittajan voimin.

Ukrainassa on kuitenkin muistaakseni 50 miljoonaa asukasta, ja Kiovassakin jo Pariisin verran asukkaita eli 5 miljoonaa, joten kansan enemmistö tuskin oli vallankaappauksen takana.

Ukrainan siviiliväestö raportoi tähän tapaan: "Laajassa maassa näitä levottomuuksia ei ole ollut muualla, pääkaupunki Kiova on näiden mellakoiden vallassa, mutta muualla elämä on varsin rauhallista ja seurataan mitä tapahtuu, vähän ihmetellen miten tää tämmöseksi meni."

Ja niinhän siinä kävi, että Petro Poroshenkon ja muiden oligarkkien johdolla laitettiin istuvan, kansan valitseman presidentin pää pölkylle. Presidentti Viktor Janukovytš pakeni maasta EU:n terrorismin tieltä, Naton ja Yhdysvaltojen tukemana.

Vasta tämän jälkeen, vastatoimena, Venäjä miehitti Krimin.

Kun menemme kysymään Krimin alkuperäisväestöltä, haluavatko he olla ukrainalaisia vai venäläisiä, he vastaavat:

"Neuvotoliitossa synnyin, ja Neuvostoliitossa haluan kuolla"

Eivät siis "Neuvostoliitossa synnyin, mutta haluan kuolla EU:ssa.

Sehän olisi venäläisille kuin toisen maailmansodan lopputuloksen häpäisy.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Hyvä vertailu, kiitos kommentista!

"Sehän olisi venäläisille kuin toisen maailmansodan lopputuloksen häpäisy."

Laitetaan vielä sellainen reunahuomautus, että Venäjällä juhlitaan edelleen näyttävästi toukokuun 9. päivää fasismista saadun voiton kunniaksi. EU:ssa tuo juhlapäivä on muutettu "Eurooppapäiväksi" ja tällä tavalla myötävaikutettu häivytämään kansalaisten muistista toisen maailmansodan ja siihen johtaneen politiikan opetukset.

Entä miksi nuo opetukset pitää sitten häivyttää eurooppalaisten muistista? Juuri siksi, että saataisiin toistettua samat virheet. Vaihtoehtona olisi nimittäin kapitalismiin puuttuminen ja sitähän valtatahot eivät salli. Mieluummin vaikka laitetaan muslimeja uuniin.

P.S. Venäjä on myös erittäin kapitalistinen valtio -- valitettavasti -- ja tiedän tämän ihan hyvin. Siksi Venäjä ei ole minulle mikään ihanneyhteiskunta. Neuvostoliiton lakkauttaminen oli suuri tragedia ensinnäkin Neuvostoliiton kansalaisille ja toiseksi koko Euroopan työväenluokalle. Kyseessä oli vallankumous rikkaiden hyväksi tavallisen kansan kustannuksella, vaikka harva tätä on tullut ajatelleeksi.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Onkohan asiassa jotain muutakin kuin kapinointia bensan hinnan korotusta vastaan? Ehkä ihmiset on kyllästyneitä johonkin muuhunkin ...

Kun Ranska voitti jalkapallon MM-kisat, kaduilla näytti samalta.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Ilman muuta kyseessä on jotain muuta kuin (vain) bensan hinta.

Muuten... Kun Ranska voitti jalkapallon MM-kisat, niin yksi joukkueen tummaihoisista pelaajista sanoi jossain haastattelussa, että kun [me tummaihoiset] voitamme MM-turnauksen, olemme ranskalaisia, mutta kun syyllistymme terroritekoihin, olemme afrikkalaisia. Noin toimii aivopesumedia.

Käyttäjän markolilja kuva
Marko Lilja

Kerro yksikin nykyinen tai entinen kommunistisen diktatuurin ikeeseen joutunut valtio jossa on korkeampi elintaso kuin Ranskassa.

Lista on harvinaisen lyhyt - nolla kappaletta. Mitä vähemmän sosialismia, sen enemmän hyvinvointia.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Kommenttisi on loistava esimerkki siitä Kansalaisista on tullut asiakkaista -mentaliteetista, josta tekstissäni kerroin:

"Olen yrittänyt hahmotella somessa sellaisia poliittisia linjoja, joita eduskuntapuolueet eivät tarjoa, mutta jotka toteutuessaan palvelisivat tavallisia tallaajia erittäin hyvin. Minua on tästä syystä syytetty idealistiksi, joka on näkevinään sellaisia mahdollisuuksia, jotka eivät ole missään koskaan toteutuneet – ja rivien välistä on luettavissa, että tuollaista ei pitäisi tehdä. Pitäisi tyytyä valitsemaan siitä, mitä ylhäältäpäin tarjotaan. Politiikan muotoilu ei ole kansalaisten asia, vaan puolueiden ja näiden sponsoreiden asia. Kansalaisten – vai joko nykyään pitäisi sanoa politiikan asiakkaiden – asiana on vain käydä vaaliuurnilla muutaman vuoden välein luovuttamassa valta itseltään pois."

Käyttäjän pii3719 kuva
Pertti Ikonen

Ranskassa virkamiehet tekevät asioita kansalaisten ehdoilla ja heidän hyväksi. Täällä taas virkamiehet kuuntelevat ja toteuttavat sellaisten tahojen asioita, joita kansalaiset eivät tunne omakseen.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Ja siitä huolimatta ranskalaiset mellakoivat ja suomalaiset eivät.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset