jannekejo Jos sosialismia arvioidaan kapitalismin arvomittareilla, tulokseksi tulee automaattisesti, että sosialismi toimii vain jos se ei eroa kapitalismista.

Kapitalismi vai markkinatalous?

Sana ”kapitalismi” on tullut liatuksi historian aikana. Siitä tulee mieleen nokinen, sumuinen, ahtaasti asuttu kaupunki, kylmänkostea luihin ja ytimiin käyvä viima, joka levittää korkeiden punatiilisavupiippujen ilmaan sylkemää saastaa ympäriinsä – onneksi sentään enimmäkseen kaupungin itäisiin osiin – sekä surkeat slummit, joissa vaunuja vetävien hevosten kavioiden kopsuttamilla mukulakivikaduilla vilisee rääsyihin pukeutuneita kerjäläisiä, taskuvarkaita ja maailman vanhimman ammatin – jonka nimeä en tohdi edes ääneen lausua – harjoittajia. Vain harvoin voi nähdä vilahduksen Sherlock Holmesista, Dr Watsonista, Charles Dickensistä tai muista tosi herrasmiehistä... (Vaikkakin sen sijaan muuan parrakas saksalainen emigrantti nähdään sitäkin useammin kansallisen museon kirjastossa kirjoittamassa muistiinpanojaan...)

Eihän tuollaista kukaan halua. Siksi haluamme kapitalismin sijasta nähdä markkinataloutta!

Markkinatalous... On toukokuu, aurinko paistaa lempeästi, kukat kukkivat kedolla, mustarastaat livertävät puiden oksilla. Puiden vastapuhjenneet lehdet tarjoavat hentoa vaaleanvihreää suloaan jokaisen ihasteltavaksi. Kirkonkylän keskusaukiolla paikalliset asukkaat ovat pystyttäneet pikku toripöytänsä myydäkseen tuottamiaan tuotteita.

Tuolla on kala-Kalle, tuolla vihannes-Ville, tuolla yrtti-Yrjö... Jokainen tarjoaa tuotteitaan myytäväksi ja jokainen haluaa myös ostaa jotain.

Mutta mitä nyt? Kala-Kalle pyytää hauesta korkeampaa hintaa kuin verkko-Veijo! Mikä röyhkeys!! Kukaan ei tietenkään osta kala-Kallelta ja pian hän laskee hintapyynnön samalle tasolle kuin verkko-Veijo. Markkinamekanismi on toiminut. Linnut alkavat taas livertää, kukat aukeavat uudelleen kukoistukseensa ja aurinko tulee jälleen pilven takaa esiin lämmittämään jokaisen sydäntä.

Tuo on sitä aitoa markkinataloutta, jota me kaikki rakastamme! Tuota pitäisi opettaa koulussa totuuden hengen mukaisesti jokaiselle piltille, niin ettei heitä sittemmin kukaan voisi erehdyttää harhapoluille.

Kun markkinapäivä on päättynyt, jokainen on saanut myydyksi kaikki tuotteensa ja myöskin ostetuksi kaikki ne tuotteet, jotka halusi ostaa ja jokaisella on kukkarossaan yhtä paljon rahaa kuin aamullakin. Elämä on hyvää ja seuraavana päivänä sama toistuu.

Kuka voisi tuollaista vastustaa? Ei tietenkään ketkään muut kuin kommunistit, joiden olemassaolon ainoa tarkoitus on tehdä elämästä mahdollisimman katkeraa mahdollisimman monille...

Outo kulkija lähestyy toriaukiota. Hänen matalaa, hiestä ja rasvasta kiiltävää otsaansa rajaavat tummat kiharat hiukset ja tuuheat kulmakarvat, joiden alta pälyilee kaksi hiilenmustaa kuumeisina kiiluvaa silmää kuin jotakin etsien. Koko hänen olemuksensa löyhkää hapankaalilta, valkosipulilta ja halvalta tupakalta. Kun hän asettaa jalkansa torikiveykselle, hetkeä aiemmin kauniin kumeasti ja heleästi soimaan alkaneet kirkonkylän kotipyhätön kellot päästävät karkean soraäänen ja kirkontornista lehähtää lentoon musta korppi rumasti rääkäisten. Aurinko menee pilveen ja torikansan yläpuolella viivähtää kylmä tuulenpuuska – aivan kuin aave kummittelisi torin yllä. Kuka on tuo outo kulkija? Mitä lieneekään sallimuksella varastossa markkinakansamme tulevaisuuden varalle?

Torin toisella laidalla Juhani ja Antero keskustelevat päivänpolttavista kysymyksistä totuttuun rauhallisen pohtivaan ja harkitsevaan tapaansa. Juhanin korkeana kaareutuva otsa kielii hänen laajojen opintojensa tuomasta mittavasta tietotasosta ja huomattavista henkisistä kyvyistä. Jo lapsesta asti kyläläiset näkivät hänessä suurta potentiaalia eikä kukaan yllättynytkään kun hänestä sittemmin tuli kylän ensimmäinen ylioppilas.

Anteron selkeästi piirtyvät jykevät leukaperät puolestaan kertovat peräänantamattomasta päättäväisyydestä ja perisuomalaisesta luotettavuudesta ja sisusta. Hänen edestä pitkät ja takaa lyhyeksi leikatut vaaleat hiuksensa ovat kammatut taaksepäin ja voimistavat hänestä jo muutoinkin huokuvaa dynaamisuuden leimaa. Kummankin kaveruksemme suupielessä hehkuu piippu, joka on ladattu hyväntuoksuisella laadukkaalla tupakalla ja josta nousevat savukiehkurat muodostavat ilmaan villisti liikkuen mitä kauniimpia kuvioita, kuin vahvistamassa kaverustemme käymän keskustelun ilmentämää polttavaa rakkautta omaan maahan ja kansaan sekä sen vapauteen ja oikeuteen päättää itse omista asioistaan...

 

* * *

(jne. jne. jne. Jos joku ilmoittaa edelleen vastustavansa markkinataloutta, saatan jatkaa tarinaa joku toinen kerta...)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

Hyvää maalailua markkinataloudesta ja sen nakertajasta. Jatkoon!

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Kun markkinapäivä on päättynyt, jokainen on saanut myydyksi kaikki tuotteensa ja myöskin ostetuksi kaikki ne tuotteet, jotka halusi ostaa ja jokaisella on kukkarossaan yhtä paljon rahaa kuin aamullakin. Elämä on hyvää ja seuraavana päivänä sama toistuu."

- Jokseenkin kaavamainen esitys markkinatalouden mekanismista. Mutta se prätkäjengiläiseltä näyttävän tyypin saapuminen tori-idylliä tarkkailemaan oli tosi dramaattinen! Voisiko jatkonovellisi seuraavan jakson rakentaa hänen roolihahmonsa varaan, ja katsella tapahtumia tuon pahiksen näkökulmasta?

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Rohkea ehdotus katsella asioita tuon pahiksen näkökulmasta. Se olisi kuitenkin vaikeaa sen takia, että se tavallaan veisi pohjan pois koko viritykseltä. Se pahis'suus nimittäin rakentuu juuri sen vierauden ja toiseuden varaan -- juuri siihen, että asioita ei katsota hänen näkökulmastaan. Edes hänen nimeään ei tunneta. Juuri nämä seikat tekevät hänestä pahiksen. Pahis on hän, jota emme tunne emmekä ymmärrä.

Jos olet katsonut natsien propagandaelokuvan Ikuinen juutalainen, olet ehkä huomannut, että siinä elokuvassa juutalaisia näytetään mutta ei päästetä ääneen. Vaikutelmaksi tulee eräänlainen luontodokumentin tunnelma, jossa eläimillä ei ole tilaisuutta puhua puolestaan, vaan niitä vain tarkkaillaan ulkoapäin ja selitetään niiden edesottamukset kysymättä niiltä itseltään.

- - -

Mutta eihän sitä koskaan tiedä... Tarinan lopuksi voisi tehdä tuollaisen näkökulman vaihdoksen juurikin siinä tarkoituksessa, että se romuttaisi koko sen valheellisen kuvan, joka on ensin huolella rakennettu.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Ilmoittaudun vastustamaan markkinataloutta, ihan vain jotta Kejo jatkaisi tarinaansa. Toki hieman myös muutenkin.

Kejon pastoraalinen maalailu etenee mallikkaasti ja suloisesti. Minun mielikuvani markkinoista ei ole ihan yhtä idyllinen. Mieleeni kun tulee helppoheikki "Rukkas-Antti", t.m.n. U.Kuronen, kauppaamassa krääsää ja puhumassa vennamolaista ropakantaa kunnes viranomaisetkin huomasivat, että rukkastehtaan verot olivat jääneet maksamatta. Seurauksena ehdoton tuomio jonka kestäessä hän pakeni USA:han.

Toinen mielikuva on hikiset pukumiehet huutamassa ja tönimässä toisiaan pörssisalissa. Ja epätoivoisimmat hyppimässä ikkunasta.

Molemmat kuvat ovat tosin vanhentuneita sillä nykyisin tietokoneissa liikkuvat sähkövaraukset tekevät työn ja niitä jäähdytetään etteivät ala hikoilla. Tuon työn teettäjät ovat eristäytyneet torneihinsa eikä heitä tavallinen kansa näe eivätkä he näe tavallista kansaa.

Hieman tarkempi analyysi tuotantosuhteista toki johtaa toisenlaiseen ja paremmin paikkaansa pitävään kuvaan mutta oma viehkovoimansa on toki fiktiivisillä kuvailuillakin. Sillä näkökulma todellisuuteen on sekin, toki suodatettu ja väritetty helpommin nieltäväksi.

Toki Kejon torikuvassa voisi olla myös pari kohteliasta ja hiljaista köyhää kerjäämässä. Hyväntahtoiset ja armeliasta jumalaansa pelkäävät ihmiset toki heita auttavat ja nuo onnettomat tietoisina syyllisyydestään omaan tilaansa tietävät paikkansa eivätkä liian röyhkesti tyrkyttäydy näkösälle.

Kirjoitettu jatkoa odotellessa ...

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Tuota kristillisyyttä voisi toki syventää. Tällä kertaa se jäi vain fyysisten symbolien (kirkontorni ja kellot, kirkonkylä) varaan ilman mitään ideologista ulottuvuutta. Markkinatalouden jumalallisuus (ja köyhien oma syy tilaansa) jäi kunnolla todistamatta...

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Jos kristillisyyden kuvaa syventää liikaa, pastoraali särkyy. Pitäisi ehkä tyytyä muutamiin repliikkeihin kuten almunsaajien kiitoksiin "jumalan siunausta herralle/rouvalle" -tyyliin.

Ehkä myös kirkon portaille voisi sijoittaa tukevahkon myhäilevän kirkkoherran ihailemaan seurakunnassaan ylläpitämäänsä rikkumatonta rauhaa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset